Sain osallistua viime viikolla alkoholialan koulutukseen Ranskassa. Paikalla oli noin 80 alalla työskentelevää ihmistä ympäri maailman, niin juoma- kuin polttoaine-etanolin valmistukseen liittyen. Suurella ylpeydellä sain siellä todeta, että Altian viljanhankinnassa ollaan oltu selkeästi edelläkävijöitä laatuhinnoittelun osalta. Yhdysvaltalainen puhuja nosti raaka-ainehankintaa koskevassa osiossa esiin sen, kuinka etanolitehtaiden raaka-aineen osalta ollaan jumiuduttu vanhoihin mylly- ja rehuteollisuuden laatutekijöihin. Etanoliteollisuudessa ei osata maksaa siitä, mitä tehtaalle oikeastaan halutaan ostaa: tärkkelyksen muodossa olevaa käymiskelpoista sokeria. Siitähän me Altialla olemme maksaneet sopimusviljelijöillemme laatulisää jo viitisentoista vuotta! Toki mittakaava meihin verrattuna on hyvin erilainen puhuttaessa vehnä- tai maissipohjaisesta polttoaine-etanolista. Yhtä kaikki – tärkkelys on etanolitehtaan raaka-aine.

Raaka-ainehankinnan kohdalla nousivat esiin tutun kuuloiset asiat: raaka-aineen laatu, viljelijäyhteistyön merkitys sekä raaka-aineen sesonkiluonteisuus. Käyttö teollisuudessa on ympärivuotista, mutta raaka-aineen korjuuaika on kohtuullisen lyhyt. Aina on tietysti korjuuaika jossain, mutta raaka-aineen volyymin vuoksi lienee jokaisella tehtaalla huomioitu kohtuullisten kuljetusmatkojen merkitys. Kohtuullinen kuljetusmatka on suhteellinen käsitys maailman eri kolkissa; sataman vieressä tai heikosti kehittyneiden tieverkostojen maassa. Ja tuotantovolyymikin vaihtelee; meidän Koskenkorvan tehtaan 25 000 tonnista etanolia vuodessa esimerkiksi suuren polttoaine-etanolitehtaan helposti jopa kymmenkertaiseen määrään vuositasolla. Mutta perusasiat ovat monella tapaa samanlaisia.

Toulousen suurkaupungissa ei ohran kasvuastetta päässyt oikein näkemään, mutta syreenin ja kirsikkapuun kukinnasta voi päätellä tehoisaa lämpösummaa kertyneen tällekin vuodelle jo reilusti.