Valio-myrsky sai perussijoittajan pohtimaan metsää sijoituskohteena ja omaisuusluokkana. Ennen isompia myrskyjä sanottiin usein, että ”vaikka maailmanmarkkinoilla menisi kuinka ja osakkeiden hinnat romahtaisivat, niin metsä kasvaa hitaasti, mutta varmasti.”

Vakuutusnäkökulmasta oletusta tuki se, että hyvin pieni osa suomalaisesta metsästä oli vakuutettuna ennen isompia myrskyjä. Havainnoitsijan näkökulmasta metsä nousi myrskyjen jälkeen piirun riskillisemmäksi omaisuusluokaksi. Jos olettamusten ja muun sijoittamisen analogian tiellä jatketaan, niin tämähän ei ole ollenkaan huono asia. Voisi nimittäin kuvitella, että kuten muissakin omaisuusluokissa, mitä enemmän riskiä sitä enemmän huomiota.

Metsäsijoituksen osalta sen voisi kuvitella lisäävän hajautusta, myrskytuhoja ennaltaehkäisevää metsänhoitoa ja riskienhallintaa muun muassa vakuuttamisen muodossa.

Jos hajautusta katsoo siitä näkökulmasta, miten muut omaisuusluokat ovat ajan oloon kehittyneet, niin nykyinen kehitys yhä suurempien metsäalojen hallintaan ja omistukseen yhteismetsien ja rahastojen kautta on varmasti voimistumassa.

Yksi suunta hajautuksen tiellä voisi olla osake- ja korkosijoitusten tapaan se, että metsäomistuksia hajautetaan myös ulkomaille. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että ainakin toistaiseksi suomalainen sijoittaa pääasiassa kotimaiseen metsää. Enemmän on taidettu pelätä sitä, että ulkomaalaiset ostavat meidän metsät. http://yle.fi/uutiset/hyvaksytko_sen_etta_suomen_metsia_myydaan_ulkomaille__pakon_edessa/7440009

Jos pysytään oletuksessa, että metsäsijoittamisen riski on kasvanut, niin voisi kuvitella, että myös metsästä saatavan tuoton vaade kasvaa, kuten yleensä käy riskin kasvaessa.

Ajankohtaisohjelmassa haastateltiin metsäalan ammattilaista ja kysyttiin ”miltä nämä lähestyvät myrskyt tuntuvat?”.

Vastaus oli jotakuinkin ”näitä on viime aikoina ollut niin paljon, että näihin on jo tottunut ja myrskyjen korjaamisen on syntynyt tietynlainen rutiini”.

Tämäkin on hyvä uutinen sijoitusmielessä – metsäomaisuus on hyvissä käsissä.