”Feeding the Planet” -teema Milanon maailmannäyttelyssä toi puolen vuoden ajan esiin ruokasektoria monin eri tavoin. Siellä osui silmiini myös tuo vierellä oleva hauska lause. Suomalainen, faktoihin perustava tosikko, ei olisi milloinkaan osannut kiteyttää elintarvikesektorin roolia noin yksinkertaisesti ”No farmers- No Party”

Milanon näyttelyssä oli yli 100 hehtaarin alueella esillä toinen toistaan upeampia paviljonkeja ja rakennelmia kertomassa kunkin maan elintarviketuotannosta, toki vähän matkailumainonnalla höystettynä.

Suomea ei sieltä löytynyt, mutta esimerkiksi Viro, Liettua sekä mainittakoon vielä vaikkapa Pohjois-Korea, olivat näyttelyssä esillä.

Digitalisaation hyödyntäminen ruokakaupassa

Mielenkiintoinen paviljonki oli Tulevaisuuden ruokakauppa, jossa COOP Italy (Italian osuustoiminnallinen ruokakauppaketju) toi vierailijoiden koettavaksi millainen voisi olla elintarvikkeiden ostosreissu tulevaisuudessa. Puolen kilon voipaketin hinta oli luettavissa hyllyn vieressä olevalta digitaaliselta kosketusnäytöltä – ei siinä sinänsä mitään. Näyttöä selailemalla löytyi tarkka tieto energiasisällöstä ym. faktasta. Samalla sieltä löytyi tieto siitä, missä voi on tuotettu. Piste kartalla osui kolmeen paikkaan; Italiaan, Ruotsiin ja Saksaan. Siinä kohtaa säikähdin. Voi on siis tuotettu joko siellä, täällä tai tuolla. Niinhän se isossa ketjussa toimii, mutta sama digitalisaatio mahdollistaa kertomaan myös tarkemmin kaikenlaista. Siitä meillä on suomessa hyviä esimerkkejä.

Suomalaisen kananmunan alkuperätietoutta esiteltiin jo parikymmentä vuotta sitten. Upeaa, että myös esim. lihatalo Atria on tuonut esiin tuottajiaan tilamerkityissä lihatuotteissa ja pakkauksen avulla liharaaka-aine on jäljitettävissä tilalle saakka. Tämä on hieno tapa tuoda kuluttajalle esiin suomalaisia ruuan tekijöitä ja samalla avoimesti kertoa ruuantuotannosta. Näin avataan yleiseen tietoon tosiasioita eläinten hyvinvoinnista elintarvikkeiden tuotantoketjussa ja suomalainen kuluttajakin pystyy huomioimaan, että pääosin asiat pyritään tekemään tuotantoeläimistä huolta pitäen ja ympäristöä vaalien.

Myös me olemme yrittäneet kertoa suomalaisen viljantuotannon arvostamisesta Joutsenlipulla sekä kuvan rahtiauton teippauksessa. Kyllä suomalainen ruoka tarvitsee pidemmän tarinan kuin vain yhden tuotantopisteen digitaalisella kartalla!