Satu Pura
05.12.16

Sopivasti vai liikaa – kenellä ratkaisun avaimet?

Lajikemäärän runsaus on keskusteluttanut viime aikoina. Aiheeseen liittyvät kommentit niin viljelijöiden, viljakaupan kuin satoa käyttävän teollisuuden suunnalta ovat saaneet tuskaisiakin sävyjä. Lajikemäärän kasvamisen myötä viljelyalat pirstaloituvat, mikä koetaan haasteena koko kasvintuotantoketjussamme.

Lajikemäärän runsaus on keskusteluttanut viime aikoina. Aiheeseen liittyvät kommentit niin viljelijöiden, viljakaupan kuin satoa käyttävän teollisuuden suunnalta ovat saaneet tuskaisiakin sävyjä. Lajikemäärän kasvamisen myötä viljelyalat pirstaloituvat, mikä koetaan haasteena koko kasvintuotantoketjussamme.

Kotimaisen kasvinjalostuksen tehtävä elintarvikeketjussa on vastata lajikekehityksestä pohjoisiin viljelyoloihimme. Jalostusohjelmat tuottavat lajikkeita koko markkina-alueellemme, ja palvelevat niin eri tuotantosuuntia kuin sadon käyttäjiä. Vastaaviin lajiketyyppeihin on ulkomailta tarjontaa vain rajallisesti, jos ollenkaan. Tuskailtu lajikepaljous kohdentuu­kin pääosin muutamalle Euroopassa laajasti jalostetulle kasvilajille, ja korostuu erityisesti kaksitahoisella ohralla.

Lajikekehityksen ratasta eivät määrää kritisoivat soraäänetkään vaadi pysäyttämään. Päinvastoin, kasvinjalos­tuksen tuottama lisäarvo on kasvintuotantomme kilpailukyvyn kannalta todettu kiistattomaksi. Omaa kasvin­jalostusta tarvitsemme Suomen oloihin, sillä jättäytyminen ulkomaisten lajikkeiden varaan kaventaisi oleellisesti kasvilajivalikoimaamme sekä pysäyttäisi tänne kohdennetun jalostustoiminnan käytännössä kokonaan.

Miten viljelyalojen liiallista pirstaloitumista voisi hillitä? Kehityssuunnan muuttaminen vaatii yhteisiä päämääriä ja toimia ketjun eri osapuolten välillä.

Satoa käyttävä teollisuus voi esimerkiksi vaikuttaa viljelijöiden ratkaisuihin ohjaamalla raaka-ainehankintaa yhä lajikkeellisempaan suuntaan. Viljelijöiltä saatava palaute ja tilatason kokemukset tuovat arvokasta tietoa arvioi­taessa uusien lajikekandidaattien kysyntää markkinoilla. Kotimaisessa kasvinjalostuksessa olemme asettaneet riman korkealle; uusien lajikkeidemme tulee tuoda selkeää lisäarvoa ja pystyä lunastamaan paikkansa viljelijöiden keskuudessa. Tämän varmistamme jalostusohjelmien tavoiteasetannan ohella laajalla, monivuotisella lajiketestauksella ja viljelyarvo­kokeissa. Jakelutieratkaisuillamme puolestaan pystymme osittain vaikuttamaan siihen, miten laajaan viljelyyn yksittäisellä lajikkeella on mahdollisuus levitä. Lajikkeita maahantuovat tahot haastamme panostamaan luotettavaan ja kattavaan lajiketestaukseen. Vain näin voi varmistua siitä, että lajike tuo ketjuun lisäarvoa.

Kommentit

Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja