Sorkkien hyvä terveys vaikuttaa oleellisesti lehmien tuotokseen ja hedelmällisyyteen. Ontumisen aiheuttama tuotosmenetys voi olla useita satoja litroja. Sen lisäksi tiinehtyminen siirtyy, mikä osaltaan kasvattaa tappioita. Terve lehmä vaatii säännöllisen sorkkahoidon, vaikka ruokinta ja olosuhteet olisivat kohdallaan.

Suuri osa sorkan ei-tarttuvista ongelmista johtuu olosuhteista. Ruokinnan vaikutus näkyy useimmiten pötsin happamoitumisen kautta. Vaikka vitamiineilla, kivennäisillä, hivenaineilla, aminohapoilla sekä energiataseella on vaikutusta sorkkien kuntoon, ruokinnan tasapainoinen kokonaisuus ratkaisee.

Olen vuosien mittaan osallistunut useisiin ravitsemusalan seminaareihin, joissa on tarkasteltu ruokinnan ja olosuhteiden vaikutusta lehmien sorkkaterveyteen. Monia erinomaisia esityksiä olen kuullut biotiinin positiivisesta vaikutuksesta valkoviivan ongelmiin tai orgaanisen sinkin osuudesta sorkka-aineen muodostumiseen ja miten hapanpötsin tuottamat endotoksiinit estävät martosorkan verenkiertoa.

Antoisimman kurssin kävin huhtikuun alussa Maaningalla, jossa Junnin Reijo ja Gröhnin Heli opettivat käytännössä mistä kohtaa kannattaa ensimmäisenä etsiä ontumisen syytä ja miten valkoviivan repeämä hoidetaan tai sorkka holvataan vertymien kohdalta.

Mukava makuualusta lisää lepoaikaa

Ruotsin Råsdala Gård, Israelin Kibbuts Gedania ja Saksan Richenhof esimerkkinä erilaisista makuualustoista

Lehmä on iso eläin. Holsteinlehmä painaa usein yli 700 kiloa, tiineyden lopulla vielä enemmän. Lehmän seistessä koko elopainon aiheuttama painorasitus kohdistuu sorkkiin. Mitä kauemmin lehmä seisoo kovalla betonilla, sitä suuremmaksi anturahaavauman riski kasvaa. Seisoskelu huonontaa lisäksi verenkiertoa, jolloin turvotukset lisääntyvät ja sarveisaineen muodostus heikentyy.

Hyvin toimivassa pihatossa seisomassa olevat lehmät joko odottavat lypsylle pääsyä, syövät, juovat tai siirtyvät rehun tai juoma-altaan ääreen. Muun ajan lehmien tulisi olla makuulla. Jos makuualusta on väärin mitoitettu tai muuten epämukava, eivät lehmät viihdy makuulla. Pehmeällä makuualustalla lehmä makaa 12-14 tuntia vuorokaudessa. Lyhentynyt makuuaika näkyy sorkkaterveyden lisäksi myös maitotuotoksessa, sillä maito muodostuu makuulla.

Maailman huippukarjoja kiertäessäni olen nähnyt monia erilaisia makuualustoja, joilla lehmät viihtyvät. Israelin korkeatuottoiset karjat saavat viettää ”vapaa-aikansa” väljissä tiloissa pehmeän sontapetin päällä, tilaa on peräti 20 neliötä lehmää kohden. Monessa Euroopan maassa, USA:ssa ja Kanadassa lehmät nauttivat hiekkaparsista. Saksassa näkee usein syväkuivikeparsia, joissa on olki-kalkkiseos kuivikkeena.

Käytävien puhtaanapito on myös erityisen tärkeää, sillä jatkuva märkyys pehmentää sorkkia. Pehmennyt sorkka-aines on altis vaurioille. Betonilla seisoskelua voidaan vähentää pinnoittamalla esimerkiksi lypsyaseman odotustila ja ruokintakäytävä kumimatolla. Ihanteellista olisi saada laitumen olosuhteet navettaan, sillä tutkitusti laidunnus edesauttaa sorkkaterveyttä.

Poikiminen lisää riskiä

Sorkkien sarveisaineksen muodostuminen häiriintyy poikimisen aikoihin. Poikimisen yhteydessä elimistössä ja ympäristössä tapahtuu useita muutoksia. Verenkierto lisääntyy, jolloin jalkoihin voi kerääntyä nestettä samalla tavalla kuin utareeseen. Suurikokoiset lihavat lehmät ovat herkkiä, sillä sorkkaan kohdistuu voimakas paine. Lehmän laihtuminen poikimisen jälkeen ohentaa sorkan rasvapatjaa, mikä lisää ontumisen riskiä.

Erilaiset tulehdukset ovat tyypillisimmillään poikimisen yhteydessä. Tulehdukset tuottavat verenkiertoon bakteereiden hajoamistuotteita eli endotoksiineita, jotka vaikuttavat martosorkan pieniin verisuoniin ja estävät ravintoaineiden ja hapen kulkeutumisen sorkkaan. Kohtutulehdus tai äkillinen utaretulehdus kasvattavat siten myös sorkkakuumeen todennäköisyyttä.

Umpikauden ruokinta ratkaisee

Pötsin happamoituminen on ruokintatekijöistä suurin riski sorkille. Ennaltaehkäisy painottuu umpi- ja herutuskauteen. Jos tilalla on runsaasti sorkan vertymiä tai sorkkakuumetta, kannattaa tutkia olosuhteiden ohella hapanpötsin mahdollisuus.

Kun lehmä laitetaan umpeen ja väkirehut jätetään pois ruokinnasta, pötsin olosuhteet muuttuvat ratkaisevasti. Seinämän happoja imeyttävä nukkapinta eli papillit surkastuvat. Toinen muutos tapahtuu pötsin pieneliökannassa. Tärkkelystä käyttävät mikrobit siirtyvät lepovaiheeseen. Aperuokinnalla ei tarvita tunnutusta, jos umpiappeeseen lisätään pieni määrä tärkkelystä. Oljen ja säilörehun ohella kilo ohraa ja rypsiä sekä hypokalsemiaa estävä Hypo-kivennäinen tuo hyvän perustan herutukselle. Suuri osa poikimisen jälkeisistä ongelmista juontaa juurensa umpikauden kivennäisruokintaan.

Jos karjalla on sorkissa runsaasti vertymiä tai valkoviivassa mustia kohtia, kannattaa tarkistaa ruokintaa. Rehuannoksessa tulee olla riittävästi karkearehun kuitua. Pötsi-Melli tasaa appeen vaihtelusta johtuvia pötsin pH:n muutoksia. Siitä on hyötyä myös runsaalla väkirehuruokinnalla. Kiima-Melli TMR ja Hede-Melli ovat hyviä ”sorkkakivennäisiä”, sillä niissä on orgaaniset hivenaineet sekä biotiinia.

Pötsiin tarvitaan karkearehun kuitua

Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että karkearehun sulamattoman kuidun eli iNDF määrä lypsävien rehuannoksessa tulisi olla vähintään 30 grammaa kuiva-ainekilossa. Tarvittaessa appeeseen voidaan lisätä olkea tai kokoviljasäilörehua rakenteellisen kuidun lähteeksi, jos säilörehu on erittäin nuorena korjattua. Tärkkelyksen määrää on myös syytä rajoittaa.

Karkearehun rakenteellinen kuitu lisää syljen eritystä. Sylki on elimistön oman puskuriaine, siinä on mukana neutraloivia suoloja kuten bikarbonaattia. Bikarbonaattia eli soodaa voidaan antaa esimerkiksi Pötsi-Mellissä, joka sisältää soodan lisäksi elävää hiivaa. Se tasapainotta myös karkearehujen laadun vaihteluita, jotka voivat laukasta sorkkaongelmia.

Erillisruokinnassa ruokintarutiineilla on erittäin suuri vaikutus pötsin toimintaan. Mikäli väkirehu jaetaan vain kahdesti päivässä, yli kahdeksan kilon päiväannokset ovat liikaa. Korkeatuottoisissa karjoissa päiväannokset nousevat helposti kaksinkertaiseksi. Ilman väkirehuautomaattia sorkkakuumeen riski kasvaa.

Sorkka-aineen muodostuminen

Rikkipitoiset aminohapot, biotiini ja sinkki ovat mukana sorkka-aineen muodostuksessa. Biotiini on B-ryhmän vitamiini, jonka on todettu ehkäisevän valkoviivan vaurioita. Rehuihin lisätystä biotiinista on saatu hyötyä erityisesti korkeatuottoisten lehmien ruokinnassa.

Sinkki on sorkka-aineen muodostuksen kannalta tärkein hivenaine. Kuparilla on vaikutusta sorkan rasituksen kestoon. Mangaani tukee nivelten ja rustojen kuntoa, jolloin sorkan asento pysyy oikeana. Hiehokauden ruokintaan lisätyllä orgaanisella sinkillä, kuparilla ja mangaanilla on todettu myönteinen vaikutus aikuisen lehmän sorkkien terveyteen. Hiehoilla sorkan pohjan rakenne on vielä kehittymätön. Päkiäispatja on pääosin joustamatonta sidekudosta. Sorkanpohjaan kehittyy suojaava rasvapatja vasta toisella lypsykaudella. Tämän vuoksi hiehojen sekä ensikoiden tulisi välttää kovalla betonilla seisoskelua. On erityisen tärkeää estää hiehojen sorkkaongelmat, sillä sarveisen vaurioituminen hiehokaudella, lisää ontumisen riskiä myöhemmin. Kiima-Mellissä ja Hede-Mellissä on mukana Zinpron kehittämä DD-hivenseos, joka koostuu orgaanisesta sinkistä, kuparista ja mangaanista

Tasapainottava sorkkahoito estää ontumista

Tasapainoisen ruokinnan ja optimaalisten olosuhteiden lisäksi lehmät tarvitsevat sorkkien trimmauksen vähintään kaksi kertaa vuodessa. Sorkat kasvavat noin viisi milliä kuukaudessa, sorkkapuoliskot kasvavat vielä eri nopeudella. Tyypillinen ontumisen syy löytyy takajalan ulkosorkasta, joka kasvaa sisäsorkkaa nopeammin.

Emovet järjesti huhtikuussa sorkkahoitokoulutuksen, jossa opastettiin tuottajia havaitsemaan sorkkaongelmia ja antamaan ensiapua oireileville lehmille. Pääsin mukaan kurssille, jonka pääpaino oli toiminnallisessa sorkkahoidossa. ELL Reijo Junni ja sorkkahoitaja Heli Gröhn johdattivat kurssilaiset sorkkahoidon perusteisiin ja käytännön tekniikkaan.

Toiminnallinen sorkkahoito koostuu eri vaiheista, kolmessa ensimmäisessä hoidetaan ikään kuin tervettä sorkkaa, lopuissa vaiheissa keskitytään sorkkasairauksien hoitamiseen. Hoidon tavoitteena on palauttaa sorkkapuoliskojen tasapaino, sillä painorasitus kohdistuu nopeammin kasvaneeseen puoliskoon.

Hoito aloitetaan takajalan sisäsorkasta lyhentämällä sitä kärjestä, jos se on pitkä. Tervettä sisäsorkkaa ei muuten tarvitse käsitellä. Ulkosorkka ajetaan sen jälkeen samaan pituuteen. Pituussäädön jälkeen haetaan tasapaino sorkkapuoliskojen välillä. Tasapainoisessa sorkassa ulkolaidan kantava kiille ottaa maahan. Pihattolehmillä ajetaan usein vain ulkosorkka takajalasta, sisäsorkkaan harvemmin tarvitsee koskea.

Tasapainotuksen jälkeen sorkka holvataan. Holvaus parantaa ilmavirtausta sorkkavälissä ja pitää sen puhtaampana. Holvaus poistaa painorasituksen alueelta, johon tyypillisesti muodostuu anturahaavauma. Holvauksessa sorkan mitta jaetaan kolmeen osaan, kärjen alin kolmannes jätetään holvaamatta.

Holvaukset kannattaa tehdä puukolla, näin säilyy tuntuma sorkan kovuuteen sekä holvauksen syvyyteen. Syvyys ja leveys vaihtelevat jonkin verran lehmäkohtaisesti. Sopiva tila lattian ja sorkan välissä on karkeasti neljä milliä. Holvaus tehdään loivasti noin puoleen väliin eli alueelle, jossa painorasitus on nähtävissä. Vertymät ja viat löytyvät painorasituksen kohdalta. Holvauksen jälkeen etsitään valkoviivasta kaikki mustat pisteet ja avataan ne loppuun asti. Jos mustia kohtia ei avata, niihin voi muodostua paise, joka aiheuttaa myöhemmin kaksoispohjan.

Holvaus kannattaa tehdä puukolla.	Kannan irtonaiset osat ja valkoviivan mustat pisteet vuollaan pois.	Vertymä kertoo painorasituksesta

Holvauksen jälkeen mahdollinen vaurioitunut sorkka vuollaan kannalta matalammaksi kuin terve sorkka. Kannan pehmeät onkalot, riekaleet ja taskut poistetaan puukolla. Kaikki irtonainen otetaan pois. Hoidon jälkeen lehmä kävelee sisäsorkalla, johon voidaan tarvittaessa laittaa kenkä. Näin saadaan painorasitusta pois vaurioituneelta alueelta ja paraneminen nopeutuu. Lopuksi tutkitaan ruununraja ja sorkkaväli sekä hoidetaan mahdollinen kantasyöpymä, sorkkavälin ajotulehdus ja sorkka-alueen ihotulehdus.

Vaurioitunut alue puhdistetaan ja kuivataan, jonka jälkeen valitaan asianmukainen sorkkahoitovalmiste. Valmiste sivellään tulehdusalueelle ja laitetaan mahdollisesti sorkkaside.

Perusteellinen vaurion hoito vie aikaa, jonka vuoksi se saatetaan jättää puutteelliseksi ajan säästämiseksi. Vaurion huolellinen hoitaminen on kuitenkin ehdottoman tärkeää sorkan täysimittaisen paranemisen kannalta. Huolellisen sorkkahoidon merkitystä painottivat sekä Heli Gröhn että Reijo Junni.