Nyt kun pakkanen on jo puraissut osaa Suomea ja talvea kohti mennään vääjäämättä, on hyvä hetki palata ajassa taaksepäin ja muistella mennyttä kesää. Paljon tuli käytyä tiloilla ympäri Suomea, Hangosta aina Ouluun asti, ja juteltua erilaisten viljelijöiden kanssa. Mitä näistä tapaamisista jäi käteen?

Paljonkin. Ensinnäkin, olette ihmisinä äärettömän sinnikkäitä ja periksiantamattomia. Lähtökohdat viime kasvukautena eivät olleet helpot, kun kuivuus kiusasi suurta osaa Suomea. Sitten vielä takana toinen ääripään kesä, kun sadetta tuli enemmän kuin vuosikymmeniin. Silti moni teistä jaksoi yrittää ja uskoi tekemiseensä. Moni on optimisti ja uskoo, että ensi kesän on pakko olla taas normaali – niin monta ääripään kesää on jo koettu.

Tietysti joskus on pakko myös antaa periksi, jos oma jaksaminen tai usko tekemiseen ei enää riitä, tai jos omalle työlle ei vain yksinkertaisesti löydy jatkajaa. Sekin on viisautta osata päästää irti ajoissa. Kotimaisen ruuantuotannon kannalta vähenevien tilojen suuntaus on kuitenkin huolestuttavaa. Toistaiseksi tilojen koon suurentuminen on kompensoinut tilamäärän vähentymistä, mutta kuinka kauan?

Täsmäviljely on tulevaisuuden tapa viljellä

Viljelijät tuntuvat olevan yhä koulutetumpia, yrittäjähenkisempiä ja valveutuneempia. Tiedostatte, että kannattava maatalous edellyttää aiempaa enemmän erikoistumista, markkinointiosaamista ja syvempää ymmärrystä viljelyteknisistä asioista. Yhä harvempi pystyy keskittymään vain itse viljelyyn vanhalla kaavalla. On osattava uudistua.

Maailma muuttuu myös teknisemmäksi ja digitaalisemmaksi – ja maatalous sen perässä. Suomessa on tyypillisesti omaksuttu uusin tekniikka varsin nopeasti käyttöön alalla kuin alalla. Kesällä vierailemillani tiloilla osa oli todellisia täsmäviljelyn edelläkävijöitä. Täsmäviljely, jossa panoksia annetaan tekniikkaa ja paikkatietoa hyödyntäen juuri oikea määrä, on tulevaisuuden tapa viljellä. Se säästää oikein toteutettuna sekä ympäristöä että kukkaroa. Ei liene ihme, että nämä täsmäviljelytilat menestyivät hyvin myös kasvukaudella järjestetyissä satokilpailuissa.

Ilmastonmuutos on maataloudessa sekä uhka että mahdollisuus

Kaksi ääripään kasvukautta ovat havahduttaneet monet viljelijät riskienhallintaan. Ilmastonmuutos tulee lämmittämään Suomen ilmastoa, josta maatalous hyötyy pidemmän kaskukauden ansiosta. Samaan aikaan ilmastonmuutos myös lisää sään ääri-ilmiöitä. Ne maatilat, jotka panostavat jo nyt riskienhallintaan, ovat etulyönnissä tulevaisuudessa.

Yksi konkreettisimmista keinoista parantaa tilan riskienhallintaa on panostaminen maaperään ja sen kasvukuntoon. Osallistuin hiljattain Carbon Action -hiilipilotin koulutustilaisuuteen, jossa perehdyttiin keinoihin lisätä maan hiilivarantoja eli multavuutta. Sali oli tupaten täynnä viljelijöitä, jotka halusivat oppia aiheesta lisää ja esittivät kiperiä kysymyksiä.

Moni kertoi halunneensa mukaan, koska haluaa hiilensidonnalla toisaalta parantaa maan kasvukuntoa ja toisaalta maatalouden imagoa. Runsaasti orgaanista ainesta sisältävä maa pidättää paremmin ravinteita pellolla ja parantaa sen rakennetta ja vesitaloutta. Näin pelto kestää paremmin sääriskejä, kuten kuivuutta tai märkyyttä, ja tuottaa yleensä pitkällä tähtäimellä myös paremmin satoa. Samalla viljelijä tekee lähes huomaamattaan tärkeää ilmasto- ja vesiensuojelutyötä.

Yksi on huippuosaaja yhdessä asiassa, toinen toisessa

Viime kesän tilavierailuista ja viljelijäkohtaamisista olen saanut oppia valtavan paljon. Yksi viljelijä on huippuosaaja yhdessä asiassa, toinen toisessa. Ammentamalla tietoa eri lähteistä ja yhdistämällä ne, saa parhaimman kokonaiskuvan ja oppii eniten. Hyväksi osoittautuneet tekniikat ja viljelyvinkit olisi tärkeää jakaa muillekin, eikä pitää omana tietona. Tässä asiassa meillä maatalousalalla olisi kenties vielä opittavaa.

Yhdessä tekemällä, oppien jakamisella ja ennakkoluulottomalla uuden opettelulla pidämme viljelyn Suomessa elinvoimaisena.

Yläkuva: Farmit Peltopäivä järjestettiin Loimaalla 30. heinäkuuta Pekka Eskolan tilalla. Kuvassa Astronaute-hernettä.