Onnistunut seosruokinta

Seosruokinnassa pyritään siihen, että eläimet syövät mahdollisimman paljon kuiva-ainetta, pysyvät terveinä ja tila pääsee asettamiinsa tuotos-, laatu- ja taloudellisiin tavoitteisiin. Seosruokinnan onnistumisen edellytykset:

• Tunnetaan käytettävät rehut, niiden laatu ja käyttörajoitukset
• Käytetään tilalla tuotetut ja ostetut rehut parhaalla mahdollisella tavalla
• Rehujen varastointi ja ajoreitit ovat asialliset, seoksen tekemiseen kuluva aika on kohtuullinen
• Käytössä on hyvin suunnitellut reseptit, seokseen käytettävät raaka-aineet punnitaan
• Hallitaan seoksen tekeminen teknisesti
• Seos on ravintoarvoiltaan käyttäjäryhmälleen sopivaa, hygieeniseltä laadultaan hyvää ja maittavaa

Seoksen tekninen laatu

Seos on teknisesti hyvälaatuista silloin, kun se on kauttaaltaan tasalaatuista ja reseptin mukaista. Seoksesta pitää tulla riittävästi rakennekuitua pötsiin. Säilörehun silpun pituus pitää säilyä sekoituksenkin jälkeen riittävän (3-4 cm), erityisesti jäisten paalien liiallista hienontamista kannattaa varoa.

Seoksen sopiva kuiva-ainepitoisuus on noin 40-55 %.  Liian märästä seoksesta irtoaa vettä ruokintapöydälle. Jos seos on liian kuiva, on riskinä lajittuminen, jolloin eläimet pääsevät valikoimaan. Väkirehuosan valikointi lisää pötsihäiriöiden riskiä.

Hyvät seosruokintakäytännöt

Seosruokinnassa pyritään aina saamaan eläimet syömään mahdollisimman paljon kuiva-ainetta. Kuiva-ainesyöntiä lisäävät:

• Hyvä tekninen laatu, joka varmistaa pötsin hyvän toiminnan
• Tasapainoinen resepti, joka vastaa eläinten ravinnontarvetta
• Seoksen hyvä maittavuus ja hygienia

 

Käytännön järjestelyilläkin voidaan vaikuttaa syöntiin.

• Eläimillä pitää olla aina halutessaan mahdollisuus syöntiin. Seosta pidetään vapaasti tarjolla vähintään 20 tuntia päivässä
• Ruokintapöytätilaa pitää olla riittävästi, jotta arat ensikotkin uskaltavat syödä
• Ruokintapöytä harjataan tarvittaessa, mieluiten päivittäin
• Syömätöntä rehua pitää jäädä 5-10 % jaetusta rehusta
• Valmista seos joka päivä, lihanaudoille voi talviaikaan riittää joka toinen päivä. Varo kesällä seoksen lämpenemistä.
• Jakokertojen lisääminen saattaa lisätä seoksen syöntiä. Lypsylehmille seosta kannattaa jakaa kaksi kertaa päivässä, lihanaudoille riittää kerran päivässä. Varmista jakokertojen välilläkin, että eläimmet ulottuvat syömään rehua.
• Tarvittavat jakokerrat riippuvat myös ruokintapöydän tilavuudesta. Jos ruokintapöytä on kapea, tarvitaan useampia jakokertoja.
• Valikointimahdollisuutta voidaan pienentää jakamalla seos useammin ja työntämällä seosta useammin eläinten eteen. Liian pitkä korsi ja kuiva seos lisäävät valikoinnin mahdollisuutta.
• Lypsylehmät syövät suurimmat annokset  heti lypsyn jälkeen, varmista että silloin on hyvää seosta riittävästi jaettuna.
• Seuraa syöntiä säännöllisesti.
• Tarkista seoksen kuiva-aine ja koostumus, jos syönti muuttuu yli 1 kg kuiva-ainetta/lehmä/pv.
• Muuta seoksen koostumusta, jos seoksen kuiva-aine muuttuu yli 5%-yksikköä
• Varmista, että eläimet saavat hyvin vettä

 

 

 

Tulostusversio