Säilörehun laadun vaikutus

Säilörehun koostumus ja laatu ovat keskeinen asia niin lypsylehmien kuin lihanautojenkin ruokinnassa. Hyvälaatuinen säilörehu on maittavaa rehua ja oikein täydennettynä varmistaa kotoisten rehujen tehokkaan hyödyntämisen, runsaan kuiva-aineen syönnin, hyvät tuotantotulokset ja terveyden.

Oikealla korjuuhetkellä korjattu rehu tuottaa:

• Rehun NDF-kuidun määrä on sopiva ja sen sulavuus on hyvä. (Lue lisää: Kuidun merkitys lypsylehmien ruokinnassa)
  
• Tällöin rehussa on riittävästi pötsin toimintaa ylläpitävää karkeaa kuitua.
  
• Myös sulavan kuidun määrä ja rehun energiapitoisuus on ihanteellinen, mikä luo pohjan lypsylehmillä hyvälle maitotuotokselle ja lihanaudoilla nopealle kasvulle.
  
• Oikea korjuuaste pitää myös valkuaistason hallinnassa jos nurmen lannoitus on tehty suositusten mukaan. Tällöin eläin pystyy tasapainoisella ruokinnalla tehokkaasti hyödyntämään säilörehun pötsissä nopeasti hajoavan valkuaisen.

Nuorena korjatun rehun täydentäminen ruokinnassa

Aikaisella korjuuasteella korjatussa nurmirehussa:

• Paljon liukoisia ravintoaineita, jotka aiheuttavat nopean pötsikäymisen ja pötsin pH:n laskun. Tämä altistaa monille ruokintaperäisille häiriöille, kuten pötsin happamoituminen, sorkkakuume, juoksutusmahasiirtymä, löysyys ja puhaltuminen.

• Vähän NDF-kuitua, mikä lisää pötsin toimintahäiröiden riskiä ja sitä kautta altistaa myöskin sorkkakuumeelle.

• Yleensä runsaasti valkuaista, joka hajoaa nopeasti pötsissä. Jos rehustuksessa ei ole riittävästi energiaa suhteessa valkuaisen määrään, osa valkuaisesta jää hyödyntämättä. Ylimääräinen valkuainen rasittaa eläimen elimistöä, lisää ympäristön typpikuormitusta ja on epätaloudellista.

Täydennystarve:

• Nuorena korjatun säilörehun tasapainottamiseen tarvitaan erityisesti karkeaa, rakenteellista kuitua.
  
• Ensisijainen lisäkuidun lähde on karkearehu, lähinnä myöhemmin korjattu säilörehu, kuiva heinä tai olki.

Vanhempana korjatun rehun täydentäminen

Säilörehun korjuun viivästyminen:

• Heikentää rehun sulavuutta ja energia-arvoa.

• Ruokinnassa tällainen rehu lisää pötsin täyteisyyttä, jonka seurauksena naudan säilörehun syönti ja sitä kautta energian ja muiden ravintoaineiden saanti vähenevät. Energiavaje näkyy mm. tuotantotulosten heikentymisenä ja kuntoluokan alenemisena.

• Nurmen vanheneminen pienentää ruohon energiapitoisuuden lisäksi myös sen valkuaispitoisuutta. Raakavalkuaispitoisuuden ollessa alhainen se alkaa rajoittaa lyspsylehmillä maitotuotosta ja lihanaudoilla kasvua ja lihakkuutta ellei riittävästä, hyvälaatuisesta lisävalkuaisen antamisesta huolehdita.

Täydennys:

Säilörehun alhaisen energia- ja valkuaispitoisuuden vaikutuksia tuotantoon voidaan ehkäistä:

• Lisäämällä väkirehun osuutta ruokinnassa ja valitsemalla runsaasti energiaa ja valkuaista sisältävät täydennysrehut.

• Korkeita väkirehumääriä käytettäessä on kuitenkin muistettava riittävän useat jakokerrat ja monipuolisen väkirehun käyttö. Pelkän viljan lisääminen ruokintaan ei välttämättä ole paras vaihtoehto, sillä suurina määrinä viljan tärkkelys aiheuttaa pötsin happamoitumista. Suositeltavaa onkin käyttää energiarikkaita, monipuolisia, leikepohjaisia väkirehuja, jotka sisältävät runsaasti sulavia kuituja eivätkä happamoita pötsiä.

• Valkuaislisän tulee perustua monipuoliseen raaka-ainepohjaan jossa on runsaasti rypsipuristetta -ja rouhetta, sillä useiden tutkimustulosten perusteella rypsin on todettu soveltuvan hyvin suomalaiseen nurmisäilörehuruokintaan.

Tulostusversio