Säilörehun puutetta korjaavia ruokinnallisia keinoja

Kesän 2006 kuivuus näkyi säilörehusadossa. Säilörehun puutetta ruokinnassa voidaan korvata sekä lisärehuilla että muuttamalla ruokintatapoja.

Karkearehuksi voidaan käyttää:

• Kokoviljasäilörehua.Sen käyttö kannattaa ohjata matalan tuotannon vaiheessa oleville, ummessaoleville ja nuorkarjalle.
• Olkea. Olki maittaa parhaiten urea- tai ammoniakkikäsiteltynä tai seosrehun joukkoon silputtuna.
• Tuoreleike sopii lypsäville. Se on maittava energiarehu ja hyvä karkearehun korvaaja. Tuoreleikkeessä ei ole tärkkelystä, vaan tasaisesti sulavaa ja energiapitoista kuitua. Sen ohella annetaan myös jonkin verran säilörehua, sillä pötsi tarvitsee pitkää kuitua.
• Sinimailasrae on kuivattua ja jauhettua karkearehua, joka sopii kaikille naudoille, myös lypsäville, säilörehun ohella annettavaksi. Sinimailasrae on voimakkaan väristä ja makuista, joten siihen on totuteltava vähitellen. Sinimailasraetta saa Lännen Rehulta.

Karkearehua voi säästää ruokinnassa muun muassa seuraavilla keinoilla:

• Hyvälaatuisen kevätsadon rinnalla kannattaa syöttää heti alusta alkaen heikkolaatuisempaa satoa, jolloin säilörehu riittää pidemmälle sisäruokintakauden aikana.
• Väkirehuastetta nostamalla saadaan säilörehu riittämään pidemmälle ja lehmien tuotostaso säilymään hyvänä. Väkirehuastetta voidaan nostaa 60 prosenttiin ja ylikin, kunhan väkirehu valitaan oikein.
• • Väkirehussa on oltava riittävästi sulavaa kuitua,  jotta lehmän pötsitoiminta ei häiriinny.
  • Väkirehun on oltava monipuolista ja sen tärkkelystason suhteellisen alhainen.
  • Väkirehuna annettavan viljan on oltava karkeaksi jauhettua tai valssattua.
  • Täysrehuja voi lehmälle antaa enemmän kuin viljaa. Esimerkiksi 16,5  kilossa Lypsy-Krossi -täysrehua on tärkkelystä saman verran kuin 10 kilossa viljaa. Viljan enimmäiskäyttömääräksi suositellaan noin 10 - 12 kiloa päivässä, riippuen karkearehun määrästä ja ruokintatekniikoista.
  • Viljaa käytettäessä, kannattaa käyttää seosviljaa (ohra/kaura) ja sitä täydentää puolitiivisteellä, josta ruokintaan tulee monipuolisuutta ja kuitua, ja väkirehutasoa voidaan riskittä nostaa.
  • Väkirehu ja etenkin suuremmat viljamäärät kannattaa jakaa useassa pienemmässä erässä.

Tulostusversio