Nostamalla maidon valkuaispitoisuutta on mahdollista parantaa tilan kannattavuutta

Maidon valkuaispitoisuuteen voi vaikuttaa ruokinnalla. Perusperiaate on yksinkertainen: lisätään lehmän energian ja imeytyvän valkuaisen saantia, mutta pidetään rehun rasvapitoisuus kurissa.

Hyvien rehujen ja ruokintakäytäntöjen yhdistelmänä syntyy tehokkaasti toimiva pötsi, joka tuottaa hyvin energiaa lehmälle ja jossa syntyy runsaasti mikrobivalkuaista. Lisäksi ripaus ohitusvalkuaista ohutsuoleen ja lehmä saa maitorauhaseensa runsaasti aminohappoja, josta se voi valmistaa maitovalkuaista.

Rajoita rasvaa

Vaikka maidon valkuaispitoisuutta voidaan korjata parantamalla energiansaantia, sitä ei kannata tehdä lisäämällä rasvan määrää ruokinnassa. Rasva parantaa energiansaantia ja maitotuotosta vain tiettyyn rajaan saakka.

 Jos ruokinnan rasvapitoisuus on liian korkea, kuidun sulatus huonontuu ja sitä kautta myös lehmän saaman energian määrä. Korkea rehun rasvapitoisuus siis alentaa maidon valkuaispitoisuutta.

Parempi valkuaispitoisuus, parempi hedelmällisyys

Maidon valkuaispitoisuuteen vaikuttavat ruokinnalliset tekijät vaikuttavat positiivisesti myös hedelmällisyyteen. Kun ruokinta on tehokasta, lehmän energiavaje jää mahdollisimman pieneksi ja hyvä tiinehtyminen on mahdollista.

Hyvän maitovalkuaisen ja hedelmällisyyden varmistaminen

 Jos maidon valkuaispitoisuus on hyvin alhainen, alle 3,2 %, syytä kannattaa ensin etsiä lehmän liian pienestä energiansaannista. Tarkista, että:

• lehmät syövät hyvin, rehuja on tarjolla riittävästi
• säilörehu on korjattu sopivalla kasvuasteella
• väkirehun määrä on riittävä ja se jaetaan useassa erässä
• väkirehu on monipuolista ja sen tärkkelystaso on sopiv
• osa rehun valkuaisesta on ohitusvalkuaista, joka hajoaa aminohapoiksi vasta ohutsuolessa

Tulostusversio