Porsaan vieroitus

Vieroitus haasteena rehuille ja olosuhteille

Porsaan ruokinta alkaa imettävän emakon energiapitoisesta ruokinnasta. Kun porsas on riittävän painava vieroituksessa, se kasvaa hyvin niin välikasvatus- kuin llihasikavaiheessakin. Porsaan välikasvatusvaiheen ruokinnalla on siis vaikutusta porsaan koko elinikäiseen menestykseen.

Vieroitettaessa

• porsaan suolisto ei ole tottunut suuriin rehuannoksiin tai harvoihin ruokintakertoihin
  

• suolahapon eritys on puutteellista
  

• suolinukan rakenne muuttuu -->imeytymispinta vähenee
  

• oma entsyymitoiminta heikkenee
  

• vastustuskyky on heikoimmillaan
  

• porsas kärsii herkästi kylmästä
  

• huono sikalailma ja siirtely aiheuttavat stressiä
  

• sulamaton rehu suosii bakteereja
  

• ammoniakki nostaa pH:ta

Vieroituksen yhteydessä porsas siirtyy nestemäisen ravinnon käytöstä kuivalle rehulle. Maidon rasvan, valkuaisen ja maitosokerin sijasta se alkaa hyödyntää tärkkelystä ja kasviperäisiä rasvoja energianlähteenään sekä pääasiassa kasvi- ja eläinperäistä valkuaista (muuta kuin maitoa) valkuaislähteenään. Porsas on vielä vieroitusvaiheessa varsin kehittymätön, mikä osaltaan altistaa sitä ripulille. Vieroitus aiheuttaa myös stressiä eläimelle.

Vieroitusikä vaikuttaa

 Nuori porsas kehittyy nopeasti. Ennen vieroitusta se on jo moninkertaistanut painonsa. Myös porsaan suolisto kasvaa useita senttejä päivässä, ja sama vauhti jatkuu vielä vieroituksen jälkeenkin. Vajaan 3 viikon tai vasta runsaan 4 viikon iässä vieroitetut porsaat ovat siis jo erilaisessa kehitysvaiheessa, ja myös vaatimukset rehulle ovat erilaiset. Mitä nuorempana porsaat vieroitetaan, sitä energia- ja ravintoainepitoisemmat
sekä sulavammat rehut tarvitaan.

Prestarter-rehu valmistaa tulevaan

• Se sisältää maitopohjaisia raaka-aineita, jotta muutos emän maidosta olisi mahdollisimman pieni.
  

• Suolisto tottuu sen avulla pikku hiljaa jo imetyskauden lopulla tärkkelykseen ja kasvipohjaiseen valkuaiseen sekä kuituun.
  

• Hyvälypsyisenkin emakon porsaat hyötyvät tästä vieroituksen jälkeen.
  

• Jos pahnue on suuri (12 tai enemmän) tai emon maidontuotanto on heikkoa, on lisärehusta selvää hyötyä myös porsaiden kasvun kannalta.
  

• Tarjoamalla startterirehua porsaille voidaan jossain määrin myös säästää isoa pahnuetta imettävää emakkoa.
  

• Lue lisää: Suomen Rehun porsasrehut

Vieroituksen jälkeinen ruokinta

Sopivin vieroitusajan ruokintastrategia on tilakohtainen asia, johon vaikuttavat vieroitusiän lisäksi esim. vieroitusosaston olosuhteet ja tautipaine. Jos porsaat pysyvät terveinä ja kasvuun ollaan tyytyväisiä, ei ole syytä muuttaa strategiaa.

 Porsasta uhkaa vieroitusaikana aliravitsemus. Siksi porsaalle tarjotaan laadukasta ja hyvin sulavaa rehua lähes vapaasti vieroituksen jälkeen. Suoliston haitalliset muutokset ovat silloin pienemmät. Tätä tukevat MTT:n porsaskoetulokset, joiden perusteella ruokinnan rajoittaminen vieroituksen yhteydessä ei ole suositeltavaa.

Porsasrehun kostuttaminen tai syöttäminen liemenä lisää myös syöntiä. Nykyisillä ruokintalaitteilla rehun jakaminen riittävän pienissä erissä ja usein ei kuitenkaan tahdo onnistua. Sen vuoksi suositeltavinta on edelleen ruokkia porsaat pari viikkoa vieroituksen jälkeen kuivarehulla, vaikka myöhemmin siirryttäisiinkin liemiruokintaan.

Huolehdi lämmöstä, estä ripuli

Porsaan lämmöntuotanto häiriintyy väliaikaisesti vieroituksen yhteydessä. Siksi makuualueen tulee olla lämmin ja vedoton. Porsaan tunteman lämpötilan on oltava muutaman päivän ajan + 28 °C. Kylmyys ja veto ovat tärkeimpiä ripulille altistavia tekijöitä suomalaisissa sikaloissa.

Arvioi porsaiden kasvuvauhti

Melko harvat tietävät porsaidensa kasvuvauhdin välikasvatusvaiheessa. Jos välitys- tai siirtopaino on tiedossa, voi karkeasti arvioida sikojen kasvuvauhtia. Parhaat tilat saavat porsaansa välityskuntoon alle 60 päivässä syntymästä, eli kasvunopeus vieroituksesta välityspainoon on reilusti yli 600 grammaa päivässä.

Syöntiin vaikuttavat tekijät porsailla

1. Rehun hyvä maittavuus

• Porsasrehuihin valitaan parhaat ja maittavimmat raaka-aineet ja houkuttelevat maku- ja aromiaineet.
  

• Myös aminohappokoostumusta tasapainottava tryptofaani lisää porsaiden syöntihalukkuutta.

2. Vesi on tärkein syöntihaluun vaikuttava tekijä

• Puhdasta vettä on oltava vapaasti porsaiden saatavilla.
  

• Erityisen tärkeää veden ja elektrolyyttijuomien tarjoaminen on vieroituksen yhteydessä.
  

• Päinvastoin kuin emakoilla, veden virtauksen pitää olla pienille porsaille riittävän alhainen (n. 1 litra/minuutti).
  

• Lue lisää:
  

• Veden merkitys ja laatu sioilla

• Elektrolyyttijauhe ja -liuos (www.suomenrehu.com)

3. Rehua tarjotaan aluksi monta kertaa päivässä siten, että kaukalo syödään välillä tyhjäksi.

• Varmistetaan hygienia ja rehun hyvä aromi.
  

• Porsasrehut säilytetään ilmavassa varastossa, ettei sikalan haju tartu rehuun.
  

• Kaukalotilaa pitää olla niin, että kaikki mahtuvat syömään samanaikaisesti.

4. Tasapuolisen ravinnonsaannin varmistamiseksi eläimet jaetaan välikasvatusvaiheessa painon mukaan ryhmiin.

• Ainakin aivan pienimmät on syytä ottaa erilleen ja varmistaa niiden ravintoaineiden saanti ja vesitalous elektrolyyttiliuoksella ja hyvää emon maidonvastiketta tarjoamalla.
  

• Elektrolyytti-liuokset
  

• Maidonkorvikkeet