Munivan kanan energiaruokinta

• Riittävän energiansaannin turvaaminen

• Linnun höyhenpuvun kuntoon vaikuttavia tekijöitä

Kanan päivittäinen energiantarve riippuu useista eri tekijöistä:

• Elopainosta
• Kasvusta
• Munamassatuotoksesta
• Kanan aktiivisuudesta
• Ympäristön lämpötilasta
• Höyhenpuvun kunnosta

Kuvio 1. Kanan energiantarve munintakauden alkuvaiheessa.

Teoreettinen energiantarve
Energian saannin kannalta kriittisin vaihe on 16 viikon iästä 30 viikon ikään. Iältään 17–18 viikkoinen lintu seuraavien kymmenen viikon aikana vielä 350 grammaa ja nostaa muninnan nollasta yli 90 prosenttiin. Käytännössä kanan energiantarve on kuvion esittämää (1225 kJ/kana/päivä) suurempi, sillä muninta nousee parhaimmillaan selvästi kuviossa oletetuksena olevan 90 munintaprosentin yli. Eri kanajalosteiden oppaissa mainitaan munivan kanan päivittäiseksi energiantarpeeksi 1260–1340 kJ/lintu/päivä.

Isokokoisen kanan energiantarve on luonnollisesti suurempi kuin pienikokoisen, ja lattiakanalassa energiaa kuluu enemmän kuin häkkikanalassa.

Nykyään lintuja tuotetaan tuotantokauden ajan tasaenergisellä rehustuksella. Perinteisessä mallissa alkumunintakauden rehu oli energiaväkevintä. Munintakauden edetessä siirryttiin aina vähemmän ja vähemmän energiaa sisältäviin rehuseoksiin. Rehun kilohinta aleni, mutta kanat joutuivat syömään vähäenergistä rehua enemmän täyttääkseen energiatarpeensa. Kana siis kirjaimellisesti söi suuhunsa rehun alemmasta kilohinnasta saadun hyödyn. Samalla aminohappojen ja muiden ravintoaineiden saanti nousi ja munan koko kasvoi.

Suomen Rehun kanarehut ovat tasaenergisiä. Kun rehussa on sama energiapitoisuus koko munintakauden ajan, syönti pysyy vakiona. Loppupään rehujen alempi valkuaisen ja aminohappojen määrä hillitsee kasvua, samalla varmistetaan munankuoren hyvä laatu.

Ei kylmää eikä kuumaa
Ihanteellisin kanalan lämpötila munintakauden alussa on 23 ^oC. Silloin kanan elimistön lämmöntuotanto (ylläpitoenergian tarve)
on pienimmillään. Lämmöntuotanto on kuitenkin melko alhainen lämpötila-alueella 19–27^oC, jolloin myös energiankulutus on minimissään.

Alhaisessa lämpötilassa kanan energiantarve (= rehuntarve) kasvaa. Kanalan lämpötilan aleneminen yhdellä celsiusasteella merkitsee noin 16,7 kJ:n lisäenergiantarvetta/kana/päivä (1,5 g Huippu-Punahelttaa). Kanalan lämpötilan ei käytännössä saisi antaa nousta 25 ^oC-asteen yläpuolelle, sillä silloin erilaiset lämpöstressiin liittyvät ongelmat alkavat ilmaantua.

Höyhenpuvun kunnon vaikutus
Höyhenpuvun kunnolla on huomattava vaikutus kanan energiantarpeeseen. Vaikutus on luonnollisesti suurin alhaisessa lämpötilassa ja merkitys vähenee, kun kanalan lämpötila nousee. Höyhenpuvun kuntoon vaikuttavat monet eri tekijät. Usein mitään selkeää syytä huonoon höyhenpukuun ei edes löydetä. Korkeatuottoisilla linnuilla höyhenpuku on huonotuottoisia heikompi. Arvellaan, että veren korkea estrogeenihormonin määrä ehkäisee uusien höyhenten muodostumista. Jos kanojen höyhenpuku on huono korkean tuotannon vaiheessa, energiavajeen torjumiseksi kanalan lämpötilaa on hyvä pitää tavanomaista korkeampana.

Kuvio 2. Höyhenpeitteen kunnon vaikutus munivan kanan energiantarpeeseen 10–34 Celsius-asteen lämpötilassa (Peguri ja Coon 1995).

Linnun höyhenpuvun kuntoon vaikuttavia tekijöitä

Kanan riittävän energiansaannin turvaaminen

Energiatarpeen tyydyttämisen mukainen rehunsyönnin säätely ei ole kanoilla täydellistä. Korkeaenergisillä dieeteillä kanat ylikuluttavat energiaa ja lihovat. Rehujen energiapitoisuuden alittaessa 2500 Kcal (10,46 MJ/kg) muillakin kuin vain nuorilla kanoilla on vaikeuksia syödä energiantarvettaan vastaavasti. Samalla saattaa tulla puutetta muistakin ravintoaineista.

Energian puutteessa linnut käyttävät ensiksi elimistön pienet glykogeenivarastot, sitten rasvavarastot. Lopuksi elimistön proteiinikudokset (lihaskudos) muutetaan energiaksi, jotta veren normaali sokeritaso ja eläimen elintärkeät toiminnot voidaan ylläpitää. Kanan energiansaannin riittämättömyys varsinkaan munintakauden alussa ei ole pelkästään suomalainen ongelma. Meillä ongelmaa kärjistää kuitenkin rehujen erilainen viljapohja. Kananrehuseosten tärkeimmät viljat ovat ohra ja kaura, joiden energiapitoisuudet ovat selvästi alemmat kuin vehnän tai maissin. Ongelmat ovat kuitenkin vältettävissä huolellisella ruokinnan suunnittelulla ja oikealla rehustuksella. Keinoina ovat muun muassa:

Runsasenerginen rehu
Karkea olomuoto
Öljy- ja vehnälisäys
Runsasenergiset tiivisteet
Ruokintakertojen määrä
Yöruokinta
Seuranta

Runsasenerginen rehu
Munintarehun tulee aina olla energiapitoisempaa kuin kasvatusrehun, jotta ravintoaineiden saanti ei putoa munintakauden alussa. Kasvatusrehuseosten energiapitoisuus on yleisesti 10,7–11,1 MJ/kg sekä täysrehu- että viljatiivisteseosruokinnoilla. Munintakauden tiiviste-viljaseosten energiapitoisuus on usein kuitenkin vain 9,8–10,3 MJ/kg.

Munintakauden alkupuolella rehunkulutuksen ollessa useissa tapauksissa alle 100 g päivässä turvallisin ruokintatapa on antaa kanoille korkeaenergistä täysrehua. Täysrehujen energiapitoisuutta on helpompi nostaa kuin tiiviste-viljaseosten. Esimerkiksi rehun energiapitoisuus voi olla virallisella tavalla laskien 11,4 MJ/kg ja entsyymien vaikutus mukaanlukien 11,6 MJ/kg.

Karkea olomuoto
Rehun olomuoto vaikuttaa osaltaan kanojen syöntiin ja energiansaantiin. Linnut valitsevat mielellään karkeita rehupartikkeleita ja syövät haluttomammin hienoa rehua. Mureinen täysrehu on karkeutensa ansiosta hyvä energian saannin turvaaja.

Kotiseoksiin öljy- ja vehnälisäys
Tiiviste-viljaseoksia tehtäessä rehuseokseen pitää lisätä öljyä ja käyttää seoksessa myös vehnää. Sopiva kasviöljymäärä munintakauden alussa on noin 2 prosenttia. Tällöin rehu vielä juoksee ruokintalaitteissa hyvin. Kanoille sopivat sekä rypsiöljy että soijaöljy.

Runsasenergiset tiivisteet
Punaheltta Multimixiä voi käyttää kasviöljyn tai vehnän kanssa. Lopullinen tiiviste-viljaseoksen sekoitusohje suunnitellaan viljoista saatujen analyysitulosten perusteella. Sekoitusohjeessa tilalle lähetetään seurantaa helpottamaan taulukko siitä, paljonko kanan pitäisi eri rehuja päivässä syödä. Kotiseoksissa käytettävä vilja saa olla melko karkeaksi jauhettua ja sekoituksen tulee tapahtua huolellisesti, jotta valmis rehuseos on mahdollisimman tasalaatuista.

Useita ruokintakertoja
Ruokintakertoja on hyvä olla 5–6 munintakauden alkupuolella. Ruokintalaitteen käynti aktivoi kanoja syömään, vaikka kourussa olisikin rehua kaiken aikaa. Kerralla annettava rehumäärä kannattaa kuitenkin pitää kohtuullisena. Tällöin rehua ei holvaannu lattialle tai lantamatolle ja rehu on aina tuoretta ja raikasta. Tuoretta rehua kanat syövät halukkaammin kuin pitkään ruokintakourussa viipynyttä rehua.

Yöruokinta
Yöruokinta on yksi keino lisätä kanan energiansaantia. Se on yleisesti käytössä Yhdysvalloissa ja Kanadassa.

Seuranta tärkeää
Energian saanti tulisi varmistaa rehunkulutuksen ja lintujen kunnon seurannalla. On tärkeää punnita lintuja munintakauden alussa säännöllisesti, jotta voi varmistua lintujen riittävästä painonnoususta. Jos paino ei nouse halutulla tavalla, on reagoitava nopeasti ja lisättävä lintujen energiansaantia muun muassa edellä käsiteltyjen keinojen avulla.

Valkuaisruokinta sivulle