Newcastlen tauti

Vaikutus tuotantoon: Nopea lasku 30–70%

Aiheuttaja: Virus. Helposti leviävä vastustettava eläintauti.

Esiintyminen: Suomessa ei tällä hetkellä ole Newcastlen tautia. Viimeksi esiintynyt Suomen siipikarjassa vuonna 1971. Lintutarhassa ja eläintarhassa vuonna 1996.

Taudin kehittyminen: Tauti kehittyy vain silloin kun kanat saavat tartunnan kanalassa.

Oireet: Esiintyy kaikenikäisillä. Oireet vaihtelevat riippuen viruskannasta. Tyypillisiä oireita ovat äkillinen kuolleisuuden nousu, pehkun kastuminen ripulin seurauksena, hengen haukkominen ja rahina, pään ja heltan turvotus sekä kouristukset, horjuminen ja halvaantuminen. Kuolleisuus vaihtelee 5–80%. Muninta laskee yleensä voimakkaasti ja voi olla ainoa oire. Muninnan lasku yleensä 30–70%.

Leviäminen: Newcastlen tauti -virus säilyy hyvin ympäristössä ja leviää helposti kanalasta toiseen esim. lintujen, rehun, ihmisten ja kuljetusajoneuvojen mukana. Leviäminen mahdollista myös tuulen mukana. Munan sisällön mukana virus ei leviä.

Diagnoosi: Kuolleiden tai lopetettujen sairaiden kanojen tutkiminen. Viruseristys lintujen elimistä. Vasta-ainemääritykset verinäytteestä 2–3 viikon kuluttua tartunnasta.

Ennaltaehkäisy: Tuontirajoitukset. Karanteeni. Luonnonvaraisten lintujen pääsy rehuvarastoihin ja siipikarjayksiköihin estetään. Hyvä kanalahygienia.

Hoito: Ei hoitoa. Vastustettava tauti. Taudin puhkeaminen johtaa lauman hävittämiseen ja alueen eristämiseen.