Tekijänoikeus takaa kasvinjalostuksen kannattavuuden

Kasvinjalostajanoikeus mahdollistaa rojaltien keräämisen lajikkeen käytöstä eli tekee jalostamisesta taloudellisesti kannattavaa. Taloudellinen kannustin tarvitaan, jotta jalostajat kehittävät entistä parempia lajikkeita viljelijöiden käyttöön.

Kasvinjalostajanoikeus takaa jalostajalle mahdollisuuden hakea uudelle kasvilajikkeelleen suojausta, joka turvaa tekijänoikeuden. Jalostaja voi hakea lajikkeelleen suojausta joko maakohtaisesti tai koko EU:n alueelle. Suomessa maakohtaisen suojauksen myöntää Evira. Se on hoitanut kasvinjalostajanoikeuksia koskevia asioita tämän vuoden alusta, sitä ennen niistä vastasi maa- ja metsätalousministeriö.

Kun kyseessä on koko EU, suojauksen myöntää yhteisön Ranskassa sijaitseva kasvilajikevirasto CPVO. Sen järjestelmä on avoin kaikille niille jalostajille, jotka haluavat kaupallistaa lajikkeensa sisämarkkinoilla.

- Mikäli lajike on sellainen, että sillä on kaupallista merkitystä vain muutamassa maassa, voi olla järkevää hyväksyttää se vain kyseisissä maissa, sanoo CPVO:n johtaja Bart Kiewiet. Hän luennoi maanantaina 18. elokuuta Eviran järjestämässä kasvinjalostajaoikeuksia käsitelleessä seminaarissa.

Kasvilajikkeella voi olla vain joko maakohtainen tai CPVO:n myöntämä suojaus mutta ei molempia. CPVO:n suojausta ei myöskään voi yhdistää patenttisuojaan. Lajike saa suojauksen 25 vuodeksi. Perunalla, viiniköynnöksillä ja puilla suojaus on voimassa 30 vuotta.

Suomessa vähän EU-suojauksia

CPVO aloitti toimintansa vuonna 1995. Viime vuoden oppuun mennessä se oli myöntänyt suojauksen lähes 30 000 kasvilajikkeelle. Yli puolet niistä on koristekasveja. Maatalouden hyötykasvilajikkeita joukossa on noin viidennes ja vihanneksia runsas 10 prosenttia. Viime vuonna virasto käsitteli lähes 3 000 suojaushakemusta, kun niitä vuonna 1995 oli noin 1 390. Kiewiet uskoo, että 3 000 hakemuksen raja menee rikki lähitulevaisuudessa.

Eniten hakemuksia CPVO:lle on EU-maista vuosien varrella jättänyt Hollantia, yli 10 000 kappaletta. Selitys on maan vahva asema koristekasvi- ja vihannesmarkkinoilla, Kiewiet kertoo. Seuraavina tulevat Saksa ja Ranska.

EU:n ulkopuolisista maista hakemuksia tulee eniten Yhdysvalloista ja Sveitsistä. Jälkimmäinen ei ole kasvinjalostajamaana kovin merkittävä, mutta jalostajat kierrättävät hakemuksiaan sen kautta verotussyistä, Kiewiet selittää.

Suomeen on koko CPVO:n toimintakauden aikana myönnetty vain kaksi suojausta. Meikäläisiin oloihin soveltuvat lajikkeet eivät juuri menesty muualla, joten Suomen markkinat eivät ole kansainvälisesti kovin kiinnostavat.

Meillekin CPVO-tutkimuslaitos?

CPVO rahoittaa toimintansa täysin asiakkailtaan keräämillään lajikkeiden rekisteröintimaksuilla. Vuosibudjetti on noin 13 miljoonaa euroa. Tästä summasta suurin osa kuluu Kiewietin mukaan suojausta hakevien lajikkeiden DUS-testeihin. Pehmeäkuoristen hedelmien, kuten persikka tai appelsiini, lajikkeiden testaus on monimutkaisinta ja siksi kalleinta. Maissi puolestaan kuuluu halvimpiin.

Testeissä uutta lajiketta verrataan muihin lajikkeisiin ja tutkitaan, erottuuko se muista, onko se kasvustoltaan yhtenäinen ja ominaisuuksiltaan pysyvä. CPVO:lla ei ole omia tutkimuslaitoksia vaan se teettää lajikekokeet eri puolilla EU:ta. Joidenkin lajikkeiden testaukset tehdään toisilla mantereilla, kuten avokadojen Meksikossa tai koristekasvien Uudessa-Seelannissa.

Suomea lähin CPVO:n yhteistyölaitos sijaitsee Virossa. Kiewiet toivoo, että tulevaisuudessa Suomi voisi liittyä CPVO:n tutkimuskumppaneiden verkostoon. – Pohjoisiin lajikkeisiin keskittynyt tutkimusasema voisi olla hyvä.

Eviran Pääjohtaja Jaana Husu-Kallio kertoi seminaarissa uskovansa, että Suomi saa CPVO-tutkimusaseman. Meiltä löytyy siihen vaadittava osaaminen, asiantuntemus ja tekijät.

Ilmastonmuutos ja gmo vaikuttavat jalostukseen

Tulevaisuudessa hyötykasvien jalostuksessa tulevat entistä tärkeämmiksi kestävyys tauteja ja tuhohyönteisiä vastaan. Yhä suuremmat sadot ja parempi ravintosisältö ovat myös tärkeitä jalostustavoitteita. Ilmastonmuutos sekä kasvien käyttö bioenergian raaka-aineeksi asettavat nekin omat vaatimuksensa kasvinjalostajille, Kiewit listaa.

CPVO:n johtajan mukaan muuntogeeniset lajikkeet kuuluvat kasvinjalostuksen tulevaisuuden näkymiin. Vaikka niitä ei tällä hetkellä EU:ssa viljellä kovin paljoa, määrä mitä todennäköisimmin kasvaa. Gm-lajikkeisiin liittyy olennaisesti patentoiminen ja patenttisuoja. Vaikka kasvilajikkeita ei voi patentoida, geenejä ja gm-menetelmiä voi. Kiewiet toivoo, että myös tulevaisuudessa kasvinjalostajanoikeudet ja patenttijärjestelmä toimisivat rinnakkain.

Oma jalostus elintarvikeketjun perusta

Oma kansallinen kasvinjalostus on kansallinen etu, painottaa johtaja Matti Puolimatka Evirasta. Suomessa maa- ja elintarviketuotannon huoltovarmuus nojaa kotimaiseen kasvintuotantoon. Sen kulmakivi puolestaan on kasvinjalostus, joka tuottaa Suomessa menestyviä lajikkeita.

Boreal Kasvinjalostus Oy on Suomen tärkein kasvinjalostaja. Se toteuttaa kaikki jalostusohjelmansa kokonaan Suomessa tavoitteenaan tuottaa lajikkeita kotimaisen kasvintuotannon tarpeisiin. Boreal tuo markkinoille kymmenkunta uutta kasvilajiketta vuodessa.

 

Euroopan yhteisön kasvilajikevirasto CPVO
Evira
Boreal Kasvinjalostus Oy

19.08.2008