Ohran Kasvuohjelma

Ohra on Suomen yleisimmin viljelty viljalaji: kaikkiaan ohralla on noin puolen miljoonan hehtaarin viljelyala. Se on tärkein rehuviljamme ja myös teollisuudelle tärkeä raaka-aine. Sen viljelytekniikkaan vaikuttaa kuitenkin käyttötarkoitus, samoin kuin se, viljelläänkö kaksi- vai monitahoista ohraa. Yhteinen tavoite kaikille käyttötarkoituksille on runsas, suurijyväinen ja puhdas sato.

Ohran viljely eri käyttötarkoituksiin vaatii viljelytekniikan erilaistamista. Myös lajikevalinta on tärkeää, sillä kaksija monitahoiset ohrat eroavat viljelyominaisuuksiltaan ja vaatimuksiltaan toisistaan. Yksittäisten lajikkeiden taudinja laonkestävyys sekä jyväkoko ovat erilaisia. Lajikkeiden ominaisuuksiin on hyvä tutustua jo viljelysuunnittelun yhteydessä.

Ohran juuristo on melko suppea, minkä vuoksi se kärsii muita viljoja helpommin happamuudesta, märkyydestä sekä kuivuudesta. Siksi ohra on muita viljoja vaativampi kasvupaikan suhteen. Tämän takia ohran lannoitukseen kannattaa paneutua huolella. Viljavuustutkimus antaa hyvän pohjan fosfori-, kalium- ja hivenlannoitukselle sekä kalkitukselle.

Rehuohra

Eläimille ei kannata tuottaa huonolaatuista rehua omalla pellolla. Myös rehuteollisuudessa käytettävän ohran laadulla on suuri merkitys. Kaikki ohralajikkeet sopivat rehuohraksi, mutta erityisenä valintakriteerinä voi pitää satoa ja jyväkokoa eli suurta hehtolitranpainoa. Suuressa jyvässä on enemmän sekä valkuaista että tärkkelystä, vaikka ne ovatkin toisiaan syrjäyttäviä (valkuaispitoisuuden noustessa tärkkelyspitoisuus alenee).

Laadullisista tavoitteista tärkein ominaisuus rehuohralle on korkea hehtolitranpaino, koska se vaikuttaa eniten ohran rehuarvoon. Hehtolitranpainon noustessa ravintoaineiden sulavuus lisääntyy ja siten rehuarvo paranee. Laatuun ja satoon vaikuttavat ratkaisevasti lannoituksen lisäksi kasvukauden aikaiset toimenpiteet eli tautien, laon ja tuhoeläinten torjunta. Rikkakasvitorjunnan tulisi olla rutiinitoimenpide, sillä rikkasiemenet viljan joukossa huonontavat selvästi rehun maittavuutta.

Mallasohra

Mallasohran laadussa korostuvat perusasioiden lisäksi itävyys ja valkuaispitoisuuden hallinta. Näihin vaikutetaan osittain jo lajikevalinnalla, mihin mallastamot antavat omat suosituksensa sopimusta tehdessä. Pääasiassa mallasohraksi kelpaavat vain hyväksytyt lajikkeet, jotka mallastamot valitsevat viljely- ja mallastuskokeiden perusteella.

Mallasohran kylvötiheydeksi suositellaan 600 kpl/neliö, jotta kasvusto olisi pääversovaltaista, eikä sivuversoja muodostuisi myöhään. Sivuversojen pienet jyvät heikentävät herkästi mallasohran laatua.

Tärkein mallasohran viljelyssä huomioitava tekijä on valkuaispitoisuuden hallinta, johon vaikutetaan typpilannoituksen optimoinnilla. Mallasohran typpilannoitustarve vaihtelee huomattavasti, ja hyvään lopputulokseen pääsemiseksi tarvitaan yleisten suositusten tarkentamista. Tässä auttaa eniten omien lohkojen kasvuolosuhteiden tunteminen ja viljelyhistorian hyödyntäminen eli lohkokohtainen kirjanpito. Lisäksi mallasohran viljelyssä kannattaa välttää multavia maita, koska niistä
voi vapautua runsaasti typpeä kasvukauden aikana.

Lohkon aikaisempien viljasatojen ja FarmitNetWisun Kasvuohjelman typpilannoitussuosituksen avulla voi arvioida lohkon mallasohran satotason ja sille tarvittavan typpilannoituksen tarkasti. Näin lohkon sadontuottokyky saadaan käyttöön ja varmistetaan mallaslaatuinen sato.

Tärkkelysohra

Tärkkelysohraa viljeltäessä sadon hinnoitteluun vaikuttavat tärkkelyspitoisuus ja hehtolitranpaino. Tärkkelysohran tuotannossa teollisuus tekee sopimuksia ensisijaisesti suositelluista lajikkeista, jotka on todettu hyviksi tärkkelysprosessin kannalta. Valikoimassa on sekä kaksi- että monitahoisia lajikkeita. Ohran jyvän tärkkelyspitoisuus alenee, kun valkuaispitoisuus nousee yli 12 %:n. Tämän vuoksi typpilannoitus tulisi mitoittaa satotason mukaan. Tarkennuksen voi tehdä esimerkiksi FarmitNetWisun Kasvuohjelman typpilannoitussuosituksen avulla. Suositeltava kylvötiheys tärkkelysohralle on 500 kpl/neliö. 

Tulostusversio