Kevätvehnän Kasvuohjelma
Kevätvehnälajikkeita:
Kevätvehnän viljelyala on kasvanut viime vuosina sen laajentuneen käytön takia. Leipävehnän lisäksi kysyntää on
energiapitoisena rehun raaka-aineena. Lajikevalinnalla ja viljelytekniikkaa tarkentamalla voikin panostaa nimenomaan
tiettyyn käyttötarkoitukseen viljeltävän vehnän tuotantoon. Kevätvehnän viljely onnistuu lähes koko maan viljan
viljelyalueella monipuolisen lajikevalikoiman ansiosta.
Yleiset viljelyedellytykset
Kun kevätvehnää viljellään myllyteollisuuden tarpeisiin, erityishuomio on kiinnitettävä riittävän valkuaistason
saavuttamiseen. Kasvukausi vaikuttaa osaltaan valkuaistasoihin, mutta myös viljelytekniikalla on mahdollista nostaa
valkuaispitoisuutta. Ympäristötuen ehdot luovat raamit typpilannoitukselle, mutta niiden avulla on mahdollista tuottaa
hyvä sato, kun muista kasvutekijöistä huolehditaan.
Vehnä on hyväkuntoisten lohkojen kasvi, ja silloin pellon ojituksen ja kalkituksen on oltava kunnossa. Näin luodaan
pohja laajan juuriston kehittymiselle sekä ravinteiden tehokkaalle hyväksikäytölle. Kun vielä vältetään maan
tarpeetonta muokkausta ja tiivistämistä, luodaan edellytykset multavuuden lisääntymiselle vuosien mittaan. Juuri maan
luontaiset typpivarat varmistavat korkeat valkuaispitoisuudet satoisinakin vuosina.
Korkeaa valkuaispitoisuutta tavoiteltaessa kannattaa viljelyyn valita lajikkeita, joilla siihen on perinnöllinen
kyky. Rehuvehnäksi ja tärkkelysteollisuuteen tarkoitetun vehnän valkuainen voi olla alempi, jolloin lajikevalinnassa
tärkeitä ominaisuuksia ovat satoisuus ja korkea tärkkelyspitoisuus.
Kevätvehnä pensoo Suomessa ohraa heikommin ja tästä syystä vehnä kannattaa kylvää muita viljoja tiheämmäksi.
Tavoitetiheys on 700 orasta neliölle. Vehnän lannoitus on suunniteltava ja tehtävä lohkon sadontuottokyvyn mukaan.
Kasvukauden alussa vehnä käyttää typpeä jyväsadon tuottamiseen. Jyväsadon valkuaispitoisuus kehittyy vasta
heinäkuussa, kun satotaso on määräytynyt. Jos kevään typpi on tässä vaiheessa jo käytetty, jää valkuaispitoisuus
alhaiseksi. Vehnän lannoitteessa pitää olla myös rikkiä. Rikki mahdollistaa tehokkaan typen hyväksikäytön.
Lisätyppilannoitusta on tarpeen antaa kasvukaudella tähkän tultua näkyviin, kun:
• kasvusto on arvioitua rehevämpi
• kasvukauden alku on ollut sateinen (yli 100 mm)
• kevätlannoitus on ollut aiottua alhaisempi
• lajike on myöhäinen ja satoisa
• pellossa on paljon vanhaa olkea
• pelto on suorakylvetty, jolloin maa on kylmempi
• lohko on yleensä poutiva, mutta se kasvaa kyseisenä kasvukautena hyvin
Vehnän kasvinsuojelu
Vehnän siemen pitää aina peitata siemenlevintäisten tautien torjumiseksi. Kestorikkakasvien torjunta on tarpeen tehdä
jo syksyllä, sillä esimerkiksi juolavehnä leviää tehokkaasti vehnäkasvustossa, jonka varjostavuus on heikko.
Kasvukaudella juolavehnää voidaan torjua vehnäkasvustosta Monitorilla. Huolellinen rikkakasvitorjunta varmistaa
laadukkaan sadon ja helpon korjuun myös kosteina syksyinä.
Kasvitautien torjunta on syytä tehdä huolellisesti tarpeen mukaan. Jos vehnä on kylvetty kevytmuokattuun maahan tai
suorakylvönä, voi tautitorjunta olla tarpeen jo rikkakasviruiskutuksen yhteydessä. Vehnän tähkän suojaaminen
kasvitaudeilta on tärkeää, joten viimeinen ruiskutus tulee ajoittaa juuri ennen kukintaa. Tarkkuutta kevätvehnän
tautitorjuntaan saa käyttämällä Farmitin Kasvitautiennustetta torjuntatarpeen ja ajoituksen määrittelyyn. Rehevissä
kasvustoissa vehnän laontorjunta voidaan hoitaa tautitorjunnan yhteydessä (T1–T2) ja erittäin rehevissä kasvuissa
se voidaan tehdä jaettuna. Tuholaisten ilmaantumista vehnäpelloille tulee seurata kukintaan asti.
Tulostusversio
