|
Tasapainoinen lannoitus tarkoittaa, että viljelykasville annetaan ravinteita sen tarpeen mukaan
viljavuustutkimukseen perustuen. Parhaan hyödyn lannoituksesta saa, kun antaa ravinteita kasville oikeassa suhteessa,
oikeaan aikaan ja kasvin todelliseen tarpeeseen perustuvan määrän. Sadon määrän mukaan tarkennetulla lannoituksella
ravinteet käytetään myös tehokkaasti, eikä ravinteita kerry tarpeettomasti maahan tai huuhtoudu vesistöön.
Jokaisella ravinteella on kasvissa ainakin yksi tehtävä, jota mikään muu ravinne ei voi suorittaa. Jos kyseistä
tehtävää ei hoideta, näkyvät seuraukset kasvuhäiriöinä ja hidastuneena kasvuna.
Jos kasvilla on puute jostain ravinteesta, se ei voi täysipainoisesti hyödyntää muitakaan ravinteita, vaikka niitä
olisi runsaastikin saatavilla. Ravinteet eivät siis korvaa toisiaan, muutamia osittaisia poikkeuksia lukuun
ottamatta.
Eri ravinteilla on lukuisia keskinäisiä vuorovaikutussuhteita. Siksi tasapainoinen ravinteiden saanti on tehokkaan
ravinteiden oton ja hyödyntämisen kannalta erittäin tärkeää.
|
Justus von Liebigin minimilain mukaan sadon
suuruus riippuu siitä kasvutekijästä, jota on
tarpeeseen nähden vähiten viljelykasvin
saatavilla. Minimilakia on havainnollistettu
”minimisaavilla”, jossa eripituiset kimmet
kuvaavat kasvutekijöitä ja saavissa pysyvä
vesi sadon suuruutta. Jotta lannoituksesta
saadaan paras mahdollinen hyöty, täytyy
viljelykasvin siis saada riittävästi ja
tasapainoisesti kaikkia välttämättömiä
kasvinravinteita. |
