Ohranverkkolaikku

Ohranverkkolaikku on yksi tärkeimmistä ohran taudeista Suomessa. Sitä esiintyy kaikilla ohranviljelyalueilla. Ohralajikkeita kestävimpiä ovat Scarlett, Saana, Video ja Jyvä. Arimpia verkkolaikulle ovat Arve, Prisma ja Kymppi. Ohranverkkolaikkua aiheuttaa Drechslera teres -sieni.

Oireet:
Verkkolaikusta tunnetaan kaksi tyyppiä, verkko- ja pistetyyppi. Verkkotyyppi ilmenee aluksi pienenä tummana pisteenä, joka kehittyessään muodostaa verkkomaista kuviota. Ympäröivä solukko kellastuu tartunnan edetessä. Voimakkaassa tartunnassa verkko-oireet yhtyvät koko lehden peittäviksi ja lehti kuivuu.
Pistetyypin oireet alkavat myös pistemäisestä tummanruskeasta laikusta, joka taudin edetessä kasvaa soikeaksi ja jota ympäröi keltainen kuollut solukko. Pistetyypin oireet muistuttavat ohran tyvi- ja lehtilaikun oireita.

Taudille otolliset ympäristöolot:
Kylvöä seuraavan kuukauden sää on taudin kehitykselle merkittävä. Taudinaiheuttajasieni tartuttaa ja leviää parhaimmin viileissä (10-15 °C) ja kosteissa oloissa. Yksipuolinen ohranviljely, altis lajike, rehevä kasvusto sekä runsas typpilannoitus edistävät taudin etenemistä.

Taudin säilyminen ja leviäminen:
Sieni säilyy kasvukaudesta toiseen rihmastona jyvän pinnalla tai pellolla kasvijätteessä. Kasvustossa verkkolaikku leviää itiöiden avulla ylöspäin sekä naapurikasveihin.

Havainnointi pellolla:
Oireiden ilmeneminen on syytä tarkastaa ensimmäisistä kasvulehdistä ennen rikkakasviruiskutusta. Taudin etenemistä kannattaa tarkkailla lehdistä ja tähkästä kasvuston kukintaan saakka, jolloin on viimeinen mahdollisuus kemialliseen torjuntaan.

Torjunta:
Terve kylvösiemen on tautientorjunnan perusta. Myös yksipuolisen ohranviljelyn välttäminen sekä olkien keruu tai poltto vähentävät taudin esiintymistodennäköisyyttä.
Verkkolaikun torjuntaan soveltuu Panoctine Plus -peittaus sekä kasvustoruiskutus, ks. tehotaulukko.

Tulostusversio