Ohran rengaslaikku

Rengaslaikku on tärkeimpiä ohran tauteja Suomessa kosteina ja viileinä kasvukausina. Sitä voi esiintyä myös rukiilla. Erityisesti Ensi, Elvi ja Marder -ruislajikkeet ovat kärsineet rengaslaikusta. Tautia aiheuttaa Rhynchosporium secalis -sieni.

Oireet:
Nuoret oireet ilmenevät ensimmäisissä kasvulehdissä vaaleina, tummanharmaan tai siniharmaan vihertävinä soikeina laikkuina, jotka voivat vaikuttaa vetisiltä. Taudin edetessä laikun keskusta kuivuu ja vaalenee ja reunat tummuvat, lisäksi laikun ympäristö voi kellertyä.

Taudille otolliset ympäristöolot:
Sääolot kylvön jälkeen vaikuttavat taudin leviämiseen: taudinaiheuttajasieni leviää parhaimmin viileissä (10-18 °C) ja kosteissa oloissa. Yksipuolinen ohranviljely, altis lajike, rehevä kasvusto sekä runsas typpilannoitus edistävät taudin etenemistä.

Taudin leviäminen:
Sieni säilyy kasvukaudesta toiseen rihmastona jyvän pinnalla tai pellolla kasvijätteessä.
Kasvustossa rengaslaikku leviää itiöiden avulla ylöspäin sekä naapurikasveihin. Leviäminen on mahdollista vain, jos sadepisara osuu laikkuun, jossa itiöt ovat muodostuneet.

Havainnointi pellolla:
Tarkasta oireiden ilmeneminen ennen rikkakasviruiskutusta ensimmäisistä kasvulehdistä.
Taudin etenemistä on syytä tarkkailla lehdistä ja tähkästä kasvuston kukintaan saakka, jolloin on viimeinen mahdollisuus kemialliseen torjuntaan.

Torjunta:
Terve kylvösiemen on tautientorjunnan edellytys. Myös yksipuolisen ohranviljelyn välttäminen ja olkien keruu tai poltto vähentävät tautiriskiä. Myös kasvustoruiskutus tehoaa rengaslaikkuun, ks. tehotaulukko. Rengaslaikkua kestävät parhaiten ohralajikkeista Tyra, Saana, Pohto, Luberon, Kunnari, Video ja Tofta.

Tulostusversio