Pahkahome

Pahkahome voi aiheuttaa huomattavia satotappioita rypsille. Se on möhöjuuren ohella rypsin pahin tauti. Tautia aiheuttaa Sclerotinia sclerotiorum -sieni.

Oireet:
Oireet ilmenevät kasvustossa 3 - 4 viikkoa kukinnan jälkeen. Rypsin varsiin, versojen haarakohtiin ja lehtihankoihin kehittyy vetisiä laikkuja.
Sairas kasvinosa muuttuu ensin vaaleaksi ja myöhemmin ruskeaksi. Varret kellastuvat ja katkeavat helposti. Vioittuneen varren sisään muodostuu mustia rihmastopahkoja.

Vaikutukset satoon:
Pahkahome vioittaa varsia katkaisten varren nestevirtaukset ja aiheuttaa kasvien kuihtumisen. Siementen kehitys liduissa pysähtyy. Sadon määrä pienenee taudin vaikutuksesta merkittävästi ja siementen öljypitoisuus jää matalaksi.

Taudin leviäminen:
Pahkahomeen leviämiseen vaikuttavat säätekijät. Maassa säilyvät rihmastopahkat muodostavat torvimaisen itiöemän, mikäli maa pysyy kosteana yhtäjaksoisesti ainakin kahden viikon ajan. Kotelomaljoissa kehittyvät itiöt leviävät kasvustoon. Tuulen mukana ne voivat levitä jopa kilometrejä. Itiöt pystyvät saastuttamaan tervettä kasvia vasta saatuaan energiaa esimerkiksi kuolevista terälehdistä.
Tauti leviää erityisen nopeasti lakoutuneessa kasvustossa, jossa sienen rihmasto etenee toisiaan koskettavien kasvien välityksellä.

Torjunta:
Kasvinvuorottelu vähentää tautiriskiä. Ongelmana on kuitenkin se, että pahkat säilyvät tartutuskykyisinä maassa 3 - 4 vuotta ja taudinaiheuttajasienen itiöt voivat levitä lähipelloilta tuulen mukana. Pahkahomeelle alttiita välikasveja tulisi välttää rypsin viljelyssä.

Kemiallinen torjuntatarve arvioidaan alkukesällä sääolojen perusteella, sillä ruiskutus on tehtävä ennen tautioireiden ilmaantumista. Torjuntakynnys ylittyy kun ennen kukintaa on satanut yli 30 mm, ja pahkahometta on tavattu lohkolla edellisenä vuonna. Kemialliseen torjuntaan sopii mm. Basso ja Amistar.

Tulostusversio