|
Typpi on kasvissa hyvin liikkuva ravinne. Se kulkeutuu ensisijaisesti nuorien lehtien kasvusolukkoihin, joissa solunjakautuminen johtaa uuteen kasvuun. Jos juuristo ei pysty tyydyttämään typen tarvetta, alkaa kasvi muuttaa vanhojen lehtien typpeä kuljetuskelpoiseen muotoon ja siirtää sitä nuoriin lehtiin. Tällöin vanhat lehdet ovat aluksi vaaleanvihreitä, myöhemmin väri voi muuttua kellanpunaiseksi ja lehdet varisevat varhain. Typenpuute ilmenee koko kasvin huonona kasvuna.
Typen puutteessa kasvi tuleentuu normaalia aikaisemmin ja silloin sato jää luonnollisesti normaalia pienemmäksi. Viljoille muodostuu vain vähän sivuversoja. Typpi vaikuttaa ravinteista eniten sadon määrään. Viljoilla myös valkuaispitoisuus jää pieneksi.
Lohkon typenpuutosriskiä lisää
- Hiekkaiset tai kevyet maalajit
- Lohkon alhainen multavuus
- Hyvin kuivat tai märät kasvuolot
- Hyvin satoisa lajike.
Typen tehtävät kasvissa
Useimmat kasvit tarvitsevat typpeä enemmän kuin mitään muuta ravinnetta. Kasvit voivat ottaa typpeä maasta sekä ammonium- (NH4+) - että nitraattimuodossa (NO3-). Kasvien kuiva-aineessa on typpeä keskimäärin 2-4 %. Suurin osa kasvien ottamasta typestä kuluu valkuaisaineiden muodostamiseen. Niissä typpeä on noin kuudesosa. Typpi on tärkeä osa lehtivihreää ja lähes kaikkia muitakin elintärkeitä aineosia kasveissa.
Kasvin sisällä ammoniumtyppi on suoraan kasvin käytössä, kun taas nitraattitypen täytyy ensin muuttua ammoniummuotoon, jotta se voi tulla osaksi kasvin varsinaista aineenvaihduntaa. Typpi vaikuttaa hyvin laaja-alaisesti kasvin kasvuun, koska se on valkuaisaineiden rakenneosana mukana kaikissa kasvin biokemiallisissa, fysiologisissa ja rakenteellisissa prosesseissa.
Kasvin valkuaisaineet (entsyymit, rakenne- ja katalyyttiset proteiinit) muodostuvat useista erilaisista aminohapoista. Jos aminohappojen muodostuminen rajoittuu typen tai rikin puutteen vuoksi, vaikuttaa se myös entsyymien muodostamiseen ja siten koko kasvin aineenvaihduntaan. Jos kasvi ei pysty heikentyneen entsyymiaktiivisuuden johdosta normaalisti tuottamaan aminohappoja ja proteiineja, heikkenee myös koko kasvin kokonaiskasvu. Vaikka hiilihydraatit eivät itsessään sisällä typpeä ja rikkiä, niiden muodostamiseen osallistuvat entsyymit sisältävät kyseisiä ravinteita.
DNA:lla ja RNA:lla on hyvin keskeinen merkitys kasvin aineenvaihdunnassa. DNA muodostaa kaikkien solujen geneettisen materiaalin ja RNA siirtää geneettisen informaation valkuaisainesynteesin ohjeeksi. Sekä DNA että RNA sisältävät typpeä.
Typpi on tärkeä rakenneosa lehtivihreämolekyyleissä, jotka pyydystävät auringon energiaa kasvin käyttöön. Jos lehtivihreän muodostuminen heikkenee ravinteiden puutteen johdosta, kasvi muuttuu vaalean vihreäksi ja kasvu hidastuu kaiken kaikkiaan.
Eri ravinteilla on keskinäisiä vuorovaikutussuhteita. Tasapainoinen ravinteiden saanti on tehokkaan ravinteiden oton ja hyödyntämisen kannalta tärkeää. Monet ravinteet tarvitsevat muita ravinteita toimiakseen tehokkaimmin kasvin elintoiminnoissa. Jos kasvilla on puute jostain ravinteesta, kasvi ei voi hyödyntää typpeäkään optimaalisesti.
Typpi on mukana korkeaenergisen ATP-molekyylin rakenteessa ja osallistuu siten myös solujen aineenvaihduntaan. ATP-molekyyli toimii kemiallisissa reaktioissa energianvälittäjänä.
Lannoitussuositus
Rypsi ja rapsi ovat ravinteiden suhteen vaativia viljelykasveja ja ne vaativat tasapainoisesti ravinteita. Lannoituksessa kannattaa suosia moniravinteisia lannoitteita. Typen ohella erityistä huomiota kannattaa kiinnittää rikin, fosforin, boorin, kaliumin ja magnesiumin riittävyyteen. Viljojen ja öljykasvien lannoituksessa tulee huomioida uusien lajikkeiden korkea sadontuottokyky. Niiden satopotentiaali on korkea, ja ne vaativat kasvuunsa enemmän ravinteita kuin pienen satopotentiaalin lajikkeet.
Erityisesti YaraMila Hiven Y (NPKS 23-3-6-6, Se) soveltuu korkean rikki- ja booripitoisuuden (0,05 %) vuoksi hyvin öljykasvien lannoitukseen. Myös muissa NPKS-lannoitteissa on oikea määrä rikkiä suhteessa typpeen, joten typpilannoitusta lisättäessä ei ole pelkoa rikinpuutteesta.
Mikäli lohkon sadontuottokyky osoittautuu kasvukaudella arvioitua paremmaksi, kannattaa lisätyppi antaa viljoille ja öljykasveille Suomensalpietarina (27-0-1) tai Typpiliuoksena (N 30). Jos maassa on kosteutta, lisälannoitukseen kannattaa käyttää rikkipitoista Suomensalpietaria. Kuivina kasvukausina kannattaa lisälannoitus tehdä Typpiliuoksella.
|
Kommentit