Syksyn glyfosaattiruiskutus on oleellinen osa tulevan kasvukauden rikkatorjuntaa

Pellon peruskunto -sarjan ensimmäinen osa. Viljapellot on pääosin puitu ja on aika käydä peltokierroksella ja tehdä lohkokortteihin merkinnät mitä rikkkakasveja lohkolla esiintyy. Ei niitä muuten ensi vuonna muista vaikka rikkakasvilajisto on lohkolla suunnilleen sama vuodesta toiseen. Jos lohkoilla esiintyy juolavehnän tai muiden rikkakasvien torjuntatarvetta, on vielä hyvä aikaa tehdä ruiskutuksia. Kyntö- ja muokkausaikaa ruiskutuksen jälkeen on vielä reilusti jäljellä.

Juolavehnä on peltojemme yleisin ja haitallisin rikkakasvi. Torjunnan kannalta hankalampia lajeja ovat kuitenkin peltovalvatti ja pelto-ohdake. Ne ovat tehokkaasti vallanneet alaa viimeisinä vuosikymmeninä.

Juolavehnä

Sänkitorjunnassa tulee juolavehnässä olla vähintään 3 vihreätä ja hyvässä kasvussa olevaa lehteä.
Juolavehnä on laji, joka kasvaa koko kasvukauden ajan ja sitä voidaan myös torjua koko kasvukauden ajan. Vasta kovat yöpakkaset lopettavat sen kasvun ja myös torjunnan. Perinteinen juolavehnän torjunta-aika on viljan puinnin jälkeen sängeltä. Silloin on oleellista, että juolavehnässä on riittävästi vihreää lehtialaa. 3– 5 lehteä takaa hyvän tehon. Samalla saadaan myös puinnin yhteydessä peltoon joutunut jääntivilja ja syksyllä taimettuneet siemenrikkakasvit (esim. saunakukka ja matara) torjuttua. Ruiskutuksen jälkeen lämpötiloista

Tehoa juolavehnän juurakkoon saadaan vasta kun siihen on muodostunut uusia valkoisia juurenpätkiä. Tästä johtuen keväällä ennen kylvöä tehty glyfosaattiruiskutus ei pääse vaikuttamaan juolavehnän juuristoon.
riippuen kestää 2 – 3 viikkoa, jotta rikkakasvit kuolevat kokonaan. Sen jälkeen täysi teho on saatu ja muokkauksen voi tehdä. Toki juolavehnää voi torjua myös keväällä ennen kylvöä tai ennen viljelykasvin taimelle tuloa mutta silloin teho ei ole ihan yhtä hyvä.

Peltovalvatti

Peltovalvatti on Suomen toiseksi yleisin kestorikkakasvi. Sen siemen voi levitä noin 10 metrin etäisyydelle emokasvista, mutta kasvi leviää myös juuriversoista. Jo n. 2 cm pituinen juurenpalanen sisältää riittävästi elinvoimaa tuottamaan uuden kasviyksilön. Juurien paloittelu muokkauksissa monistaa kasvia.Valvatin lisääntymisen syitä viljoilla ovat liian aikainen rikkakasvitorjunta, koska sen taimettuminen tapahtuu myöhään. Ainevalinnassa valvattia torjuttaessa hormonivalmisteet (esim. Ariane S ja MCPA) ovat gramma-aineita selvästi tehokkaampia. Tärkeää on torjua valvatti ns. kompensaatiopisteessä, jolloin sillä on 5 - 7 kasvulehteä. Juuristo on tällöin tyhjä kasvuvoimasta ja lehvästö riittävän herkkä rikkahävitteille. Myös yksipuolinen viljely, pientareiden ja pellon kulmien rikkakasvipankki ja vääränlainen muokkaustekniikka parantavat valvatin mahdollisuuksia. Glyfosaatti on myöhään syksyllä käytettynä heikkotehoisempi valvattia vastaan kuin kesällä käytettynä. Valvatti ja myös ohdake asettuvat talvilepoon viimeistään lokakuun aikana, jolloin aineiden teho heikkenee oleellisesti. Hormonipohjaiset aineet viljoilla kesällä ovatkin valvatin ja ohdakkeen torjunnassa tehokkaampia kuin glyfosaatti myöhään syksyllä sängelle ruiskutettuna.

YLEISOHJEITA GLYFOSAATIN KÄYTÖLLE

Kestorikkakasvien torjunta tapahtuu tehokkaimmin glyfosaatilla. Tämä tehoaine on ollut käytössä yli 30 vuotta ja sen oikea käyttö edellyttää eräiden perusasioiden tuntemista. Torjuttavissa kasveissa on oltava riittävästi vihreää lehtipinta-alaa. Käyttömäärä riippuu rikkakasvilajista ja se vaihtelee 3 - 10 l/ha - kaksisirkkaiset rikkakasvit vaativat yleensä suuremman annoksen kuin heinät (poikkeuksena järviruoko ja nurmipuntarpää).

Tehoaine imeytyy kasviin melko hitaasti ja ruiskutuksen jälkeen on oltava poutaa 4 - 6 tuntia. Myös kaste illalla voi vaikuttaa kuin sade ja siksi iltaruiskutus ei ole suositeltavaa glyfosaattivalmisteilla. Aamukaste, joka ei lähde valumaan ruiskutuksen jälkeen ja joka kuivuu päivän mittaan, ei heikennä tehoa.

Tutustu Pellon peruskunto -sarjan uutisiin

Kommentit

Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja