Kalkitus nostaa pellon pH:ta, mutta vaikuttaa moneen muuhunkin asiaan.

Kalkki..

• Parantaa ravinteiden saatavuutta
• Kuohkeuttaa maan rakennetta
• Lisää pieneliötoimintaa
• Vähentää haitallisten aineiden liukoisuutta

Kalkitus ja ravinteet

Happamuuden pahin haitta on ravinteiden sitoutuminen maahan kasveille käyttökelvottomaan muotoon. Kalkitussa maassa kasvit pystyvät käyttämään annetun ravinteet paremmin hyödyksi. Monien tutkimusten mukaan Suomen keskimääräisellä pH-tasolla noin 30 prosenttia lannoitteissa annetusta typestä ja fosforista jää vuosittain maahan hyödyntämättä. Se on ympäristörasite, ja ennen kaikkea sillä on iso taloudellinen menetys.

Fosfori

Suomen pelloilla on runsaasti hyödyntämättömiä fosforivaroja. Fosforin hyödyntämisen ongelmana on peltomaiden liiallinen happamuus, sillä fosfori sitoutuu maahan happamassa eikä se silloin ole kasvien käytettävissä.

Kalkitus on varmin tapa parantaa maan omien fosforivarojen käyttöä. Näin fosforilannoitus tehostuu ja lannoitustarve vähenee. Fosfori on käyttökelpoisimmillaan, kun pH-luku on 6,5-7,5.

Typpi

Typpi on tärkeä pääravinne, joka on parhaiten kasvien käytettävissä pH-alueella 5,8- 7,5. Typpi vaikuttaa voimakkaasti kasvien kasvuun, joten sen täysimääräinen hyödyntäminen pH-tasoa säätämällä on taloudellisesti kannattavaa.

Haitalliset aineet

Happamasta maasta alkaa liueta haitallisia aineita (kaavio). Tällaisia alkuaineita ovat esimerkiksi alumiini, kadmium, kromi, elohopea, lyijy ja nikkeli. Alumiini vaikuttaa kasvien juurten kasvuun ja haittaa ravinteiden saatavuutta.

Maan rakenne ja pieneliötoiminta

pH:n noston ohella kalkitus parantaa maan rakenetta ja biologista aktiivisuutta. Erityisesti hiesu- ja savimailla kalkin sisältämä kalsium sitoo saveshiukkasia toisiinsa muodostaen kestäviä murusia.Kalkitussa maassa hyödyllisten hajottajabakteerien ja pieneliöston toiminta on vilkasta, jolloin peltoon jäänyt kasvijäte hajoaa nopeammin.

Lierot viihtyvät parhaiten lähes neutraalissa maassa. pH:n ollessa liian matala maan hyvä bakteerikanta kärsii. Tilalle tulee sieniin ja sädesieniin kuuluvia lajeja, joihin kuuluu myös taudinaiheuttajia. Vilkas pieneliötoiminta yhdessä kalsiumin kanssa parantavat maan rakennetta.

pH:n nousu ja hyvä maanrakenne edistävät juurten kasvua ja siten kasvien veden sekä ravinteiden ottoa. Hyväkuntoisen ja laajan juuriston merkitys korostuu erityisesti kuivissa olosuhteissa, sillä hyvä juuristo parantaa kasvien poudankestävyyttä.