Tasapainoinen lannoitus

Tasapainoinen lannoitus tarkoittaa, että viljelykasville annetaan ravinteita sen tarpeen mukaan viljavuustutkimukseen perustuen. Parhaan hyödyn lannoituksesta saa, kun antaa ravinteita kasville oikeassa suhteessa, oikeaan aikaan ja kasvin todelliseen tarpeeseen perustuvan määrän. Sadon määrän mukaan tarkennetulla lannoituksella ravinteet käytetään myös tehokkaasti, eikä ravinteita kerry tarpeettomasti maahan tai huuhtoudu vesistöön.

 

Jokaisella ravinteella on kasvissa ainakin yksi tehtävä, jota mikään muu ravinne ei voi suorittaa. Jos kyseistä tehtävää ei hoideta, näkyvät seuraukset kasvuhäiriöinä ja hidastuneena kasvuna.

Jos kasvilla on puute jostain ravinteesta, se ei voi täysipainoisesti hyödyntää muitakaan ravinteita, vaikka niitä olisi runsaastikin saatavilla. Ravinteet eivät siis korvaa toisiaan, muutamia osittaisia poikkeuksia lukuun ottamatta.

 

Eri ravinteilla on lukuisia keskinäisiä vuorovaikutussuhteita. Siksi tasapainoinen ravinteiden saanti on tehokkaan ravinteiden oton ja hyödyntämisen kannalta erittäin tärkeää.

 

 


Justus von Liebigin minimilain mukaan sadon suuruus riippuu siitä kasvutekijästä, jota on tarpeeseen nähden vähiten viljelykasvin saatavilla. Minimilakia on havainnollistettu ”minimisaavilla”, jossa eripituiset kimmet kuvaavat kasvutekijöitä ja saavissa pysyvä vesi sadon suuruutta. Jotta lannoituksesta saadaan paras mahdollinen hyöty, täytyy viljelykasvin siis saada riittävästi ja tasapainoisesti kaikkia välttämättömiä
kasvinravinteita.