Lannan käyttö viljalle

Sian- ja kananlannan käyttöä viljoille tulee suunnitella lohkon fosforitarpeen perusteella. Ensin määritellään lohkon satotaso ja sille viljavuusanalyysin perusteella sallittu fosforimäärä. Fosforin perussuositus taulukoissa on 4 000 kilon hehtaarisadoille viljoille (öljykasveille 1 750 kg/ha). Fosforilannoitusta voi lisätä tästä 3 kg/1 000 kg viljaa 6 000 kg:n satoon asti. Käytetty korkeampi satotaso pitää osoittaa lohkokirjanpidossa.

Sopiva lannan määrä lasketaan jakamalla tarvittava fosforimäärä lannan fosforipitoisuudella. Sian lietteen kokonaisfosforin taulukkoarvo on 0,8 kg/m³. Fosforin hyötysuhteeksi lasketaan 85 %. Laskelmassa tulee täten käyttää fosforiarvoa 0,68 kg/m³ (0,80*0,85). Jos lohkolle tarvitaan fosforia 22 kg, saadaan käyttömääräksi 32 m³/ha (22 kg/0,68 kg/m³). 15 kiloa fosforia saadaan vastaavasti 22 kuutiosta lietettä.

Jos lohkon fosforilannoitteena käytetään pelkästään kotieläinten tuottamaa lantaa, sitä sallitaan käytettävän vuosittain 15 kg fosforia vastaava määrä hehtaarille kaikissa viljavuusluokissa, paitsi viljavuusluokassa arveluttavan korkea. Jos monivuotisilla nurmikasveilla käytetään fosforilannoitteena pelkästään kotieläinten tuottamaa lantaa, sitä sallitaan vuosittain käytettävän 30 kg fosforia vastaava määrä hehtaarille viljavuusluokissa huono, huononlainen, välttävä ja tyydyttävä sekä 20 kg hehtaarille viljavuusluokissa hyvä ja korkea (Ympäristötuen ehdot 2008). Nitraattidirektiivin mukaan lantaa saa levittää peltoon enintään 170 kg/ha typpeä vastaavan määrän. 

Naudan lanta poikkeaa yksimahaisten lannasta selvästi. Siinä on suhteellisen vähän fosforia, mutta sen sijaan kaliumia on reilusti. Lannan käyttömäärää rajoittaakin usein kaliumin määrä. Tilapäisesti kaliumsuosituksen voi ylittää n. 50 %:lla nurmilla ja viljoilla noin 30 kg. Nurmitiloilla kannattaakin tarkkailla myös rehun kaliumpitoisuutta lannankäyttöä suunniteltaessa. Jos rehun kaliumpitoisuus on > 30 g/kg KA, kaliumlannoitusta tulisi tarkentaa.

Käytettävän lannan määrää tulee myös tarkastella teknisen levitettävyyden kannalta. Kovin pieniä määriä on vaikea levittää tasaisesti. Silloin kannattaa levittää kerralla kahden vuoden tarve ja hyödyntää näin viiden vuoden fosforintasaussääntöä.  Suuria lantamääriä (yli 25–30 m³) kannattaa myös välttää. Ne rasittavat pellon rakennetta ja ravinnetasapainoa. Erityisesti liian suuri typen määrä aiheuttaa viljan lakoontumista ja epätasaista laatua.

Esimerkit:  
Sianlannan käyttö viljalle
Kananlannan käyttö viljalle
Naudanlannan ja -virtsan käyttö viljalle
Lannan käyttö nurmille

Täydennyslannoitus

Kasvin kannalta tasapainoinen lannoitus muodostuu, kun karjanlannan lisäksi käytetään 40–60 kg starttityppeä varmistamaan oraan typensaanti keväällä ja alkukesällä. Karjanlannasta tuleva typpi on kasvin käytössä vasta juhannuksen jälkeen maan lämmettyä ja maan pieneliöstön vapautettua typpi kasville käyttökelpoiseen muotoon. Starttitypellä varmistetaan siis tiheä hyvin pensonut kasvusto ja lannasta vapautuva typpimäärä myöhemmin kesällä kuluu valkuaisen muodostumiseen, eikä lakoonnuta kasvustoa.

Suomensalpietari Se+ sopii hyvin starttitypeksi sian- ja kananlannalle. Naudanlantaa pitää usein täydentää myös fosforilla, joten YaraMila Pellon NP sopii tähän tarkoitukseen. Molemmista tuotteista, kuten muistakin YaraMila-lannoitteista saadaan rehuun myös eläimille välttämätöntä seleeniä.