Rikki on tärkeä ravinne useissa kasvin elintoiminnoissa

Rikki toimii rikkipitoisten aminohappojen metioniinin, kysteiinin ja kystiinin rakenneosana. Rikkipitoiset aminohapot muodostavat valkuaisaineiden rakenteisiin rikkisiltoja. Rikki on välttämätön valkuaisaineiden ja siten myös entsyymien muodostumiselle. Koska entsyymit ovat osallisena useimmissa kasvin elintoiminnoissa, rikin puutteella on vaikutusta koko kasvin kasvuun ja muiden ravinteiden hyödyntämiseen. Kova rikinpuute ei heikennä ainoastaan valkuaisaineiden muodostumista vaan myös rasvahappojen muodostumista, joten siementen öljypitoisuus jää pieneksi.

Rikki vaikuttaa myös kasvin lehtivihreäpitoisuuteen ja siten sillä on tärkeä merkitys myös yhteyttämisessä.

Rypsin rikin tarve on yhtä suuri kuin sen fosforin tarve. Rypsi käyttää rikkiä erilaisissa varastoaineissa, vitamiineissa ja reaktioissa. Rypsi tarvitsee rikkiä enemmän kuin viljat, koska sen siemenet sisältävät runsaasti rikkipitoisia yhdisteitä, kuten glukosinolaatteja ja rikkipitoisia aminohappoja. Rypsin riittävä rikin saanti on erityisen tärkeää kasvukauden alusta aina kukinnan päättymiseen saakka. Tänä ajanjaksona rypsi ottaa yli 70 % tarvitsemastaan rikistä.

Kasveille käyttökelpoinen rikki esiintyy maassa sulfaatti-ioneina. Kasvi pystyy juurten ja lehtien kautta ottamaan rikkiä vain sulfaattina. Tämän vuoksi on tärkeää, että lannoitteen mukana annettava rikki on myös sulfaattimuodossa. Koska öljykasvit tarvitsevat kasvukauden aikana huomattavan määrän rikkiä, hyvä sato jopa 30 kg/ha, rikkiä tulee lisätä joka vuosi. Taivaalta rikkiä tulee enää noin 2 kg/ha vuodessa.

Rikki eläimillä

Eläimet saavat rikkiä kasvien valkuaisesta, sillä kasveissa rikki esiintyy rikkipitoisissa aminohapoissa, jotka ovat valkuaisen rakenneosia. Yksimahaisilla rikki pitää saada rikkipitoisten aminohappojen muodossa, mutta märehtijät pystyvät hajottamaan rikkiyhdisteitä pötsissä ja muodostamaan niistä rikkipitoisia aminohappoja. Tämän vuoksi rikin tarve on suhteessa typen tarpeeseen. Rikkiä tarvitaan mm. valkuaissynteesissä, rasva- ja hiilihydraattiaineenvaihdunnassa, veren hyytymisreaktioissa ja solujen suolatasapainon säätelyssä. Rikkiä tulee useimmiten riittävästi rehuista. Lisärikkiä ei kannata tarpeettomasti antaa, sillä liiallinen saanti voi haitata mm. kuparin hyväksikäyttöä ja aiheuttaa pötsin toimintojen heikkenemisen.