Fosforin merkitys kasvissa

Fosforilla on kasvissa monia tärkeitä tehtäviä. Mikään muu ravinne ei pysty korvaamaan sen tehtäviä kasvin aineenvaihdunnassa. Fosfori liikkuu helposti kasvissa sen mukaan, missä fosforia sisältäviä yhdisteitä kulloinkin tarvitaan. Se sitoutuu kuitenkin nopeasti erilaisiin orgaanisiin yhdisteisiin, kuten sokerifosfaateiksi ja fosforia sisältäviin valkuaisaineisin.

Fosforilla on tärkeä tehtävä kasvin energia-aineenvaihdunnassa. Fosfori on solujen välittömänä energianlähteenä toimivan ATP:n eli adenosiinitrifosfaatin tärkeä osa. Soluissa ATP hajoaa energiaa vaativissa tapahtumissa, jolloin se luovuttaa energiaa kasvin kehitykseen ja kasvuun. Jos fosforia on liian vähän kasvin saatavilla, kasvin energian puute ilmenee heikentyneenä kasvuna ja myöhäisempänän tuleentumisena. Energia-aineenvaihdunnan kautta fosfori vaikuttaa koko kasvin kasvuun ja kehitykseen.

Fosfori osallistuu useisiin aineenvaihduntareaktioihin aktivoimalla entsyymejä, joten tätä kauttakin sillä on hyvin tärkeä merkitys koko kasvin kasvuun. Fosfori on mukana myös solujen rakenteessa sillä solukalvojen fosfolipidit sisältävät fosfaatteja.

Fosfori on tärkeä osa myös DNA- ja RNA nukleiinihapoissa. DNA-molekyyleissä lajikkeen geneettinen koodi siirtyy sukupolvelta toiselle.

Lue Professori Markku Ylihallan fosforikirjoitus Leipä leveämmäksi -lehden numerosta 1/11.

Fosfori eläimillä

Fosfori vaikuttaa useiden entsyymien toimintaan ja on siten keskeinen osa esim. energia-aineenvaihdunnan säätelyä ja energian saantia. Fosfori on myös luuston rakenneosa ja onkin varastoitunut pääasiassa luustoon, mutta sitä on jonkin verran myös elimistön nesteissä. Märehtijät pystyvät hyödyntämään sekä karkearehun että viljan fosforin. Yksimahaisilla viljan fosforin hyväksikäyttö on sen sijaan huonoa, koska 2/3 osaa fosforista on fytaattimuodossa eikä niillä ole ruuansulatuskanavassa fytaattifosforin hajottamiseen tarvittavaa fytaasientsyymiä. Puutostilanteissa eläimet voivat mobilisoida fosforia tietyssä määrin luustosta elimistön käyttöön. Liian vähäinen fosforin saanti vaikuttaa luuston kehitykseen, vähentää energiansaantia ja siten kasvua sekä tuotosta. Puute voi välillisesti vaikuttaa myös hedelmällisyyteen. Liiallista fosforiruokintaa tulee välttää, sillä se erittyy elimistöstä pääasiassa sonnan mukana ja on ympäristölle haitallinen.