Kaliumin merkitys kasvissa

Kalium on hyvin liikkuva ravinne sekä kasvissa että maassa. Koska kalium liikkuu kasvin sisällä helposti, se vaikuttaa hyvin laaja-alaisesti viljelykasvin kasvuun ja kehitykseen.

Toisin kuin esimerkiksi typpi ja fosfori, kalium ei ole rakennusaineena orgaanisissa yhdisteissä. Sillä on kuitenkin muutamia erittäin keskeisiä tehtäviä kasvin aineenvaihdunnassa. Kasvit ottavat kaliumia lähes yhtä paljon kuin typpeä, monet vihannekset ja juurikasvit jopa huomattavasti enemmänkin. Kalium on kaikkein yleisin kationi kasvisolun solulimassa.

Kasvi ottaa maanesteestä kaliumia yhdenarvoisena kationina (K⁺). Samassa muodossa se esiintyy myös solunesteessä. Solulimassa kaliumilla on ravinteista tärkein merkitys solunesteen osmoottisen potentiaalin eli suola-vesitasapainon säätelyssä. Solujen suola-vesitasapaino vaikuttaa veden ja ravinteiden kuljetukseen kasvissa. Suolatasapainon säätelyn kautta kalium vaikuttaa myös ilmarakojen sulkeutumiseen ja avautumiseen sekä myös kasvin kuivuuden- ja kylmänkestävyyteen.

Kalium toimii aktivaattorina hiilihydraattien muodostumisessa. Kaliumin puutteessa kasvin varsi tai korsi heikkenee, koska kasvi ei pysty kuljettamaan riittävästi hiilihydraatteja varren soluseinämien muodostumista varten. Heikko korsi tai varsi taas merkitsee lakoutumisriskin lisääntymistä. Kaliumin puutteen seurauksena kasvin soluseinät ovat ohuita ja lehtiin kerääntyy sokereita, mikä altistaa kasveja myös tauti-infektioille.

Fotosynteesin tuloksena syntyneitä sokereita kuljetetaan erilaisiin tehtäviin kasvin eri osiin. Toimiakseen tehokkaasti kuljetusjärjestelmä vaatii riittävästi energiaa ATP:n muodossa. Mikäli kaliumista on puutetta, ATP:tä ei muodostu riittävästi ja sokereiden kuljetus kasvin sisällä häiriintyy. Kaliumin puute näkyy tällöin viljelykasvin heikentyneenä kasvuna. Jos kasvi kärsii kaliumin puutteesta, heikkenee automaattisesti myös muiden ravinteiden hyväksikäyttö.

Kalium on välttämätön ravinne valkuaisaineiden muodostumisessa. Jos kaliumia ei ole riittävästi, valkuaisaineita ei muodostu normaalisti kasvin riittävästä typensaannista huolimatta.

Kalium on yleisimpiä entsyymiaktivaattoreita. Entsyymit ovat valkuaisaineita, jotka ohjaavat kemiallisia reaktioita ja tekevät ne mahdolliseksi. Kalium aktivoi yli 60:tä entsyymiä.

Kaliumia tarvitaan muun muassa yhteyttämiseen ja soluhengitykseen osallistuvien entsyymien aktivoimiseen.

Kaliumilla on tärkeä merkitys myös yhteyttämisessä tarvittavan lehtivihreän muodostumisessa.
Kasvi voi ottaa maasta enemmän kaliumia, mitä se todellisuudessa kasvuunsa ja sadontuotantoonsa tarvitsee (luksusotto). Kaliumin luksusotto vähentää saman sähköisen varauksen omaavien magnesiumin (Mg²⁺) ja kalsiumin (Ca²⁺) ottoa.

Kalium eläimillä

Kaliumin saanti kasviperäisistä rehuista on pikemminkin liian runsasta kuin liian vähäistä. Varsinkin nurmirehuista tulee kaliumia usein runsaasti. Elimistössä kalium on pääasiassa esim. lihaskudosten ja eri elimien solunesteissä. Kaliumilla on keskeinen rooli solujen elintoiminnassa (ravintoaineiden kuljetus, väkevyyserojen ylläpito) ja se on välttämätön myös hermoston ja lihasten normaalille toiminnalle. Kaliumin liikasaanti tai puutos näkyykin useimmiten erilaisina halvauksina ja kouristuksina. Liikasaanti haittaa myös muiden kivennäisten mm. kalsiumin, natriumin, ja magnesiumin aineenvaihduntaa. Nurmirehujen kaliumpitoisuus on hyvä analysoida rehuanalyysiä teetettäessä.

 Lue lisää kaliumista Leipä leveämmäksi -lehdestä.