Kuparin merkitys kasvissa 

Kupari on kaikille kasveille välttämätön hivenravinne; maassa kupari sitoutuu tiukasti orgaaniseen ainekseen. Kasvit ottavat kuparia maasta Cu²⁺-kationeina ja suurimman osan tarvitsemastaan kuparista ne ottavat kasvullisessa vaiheessa. Riittävä kuparipitoisuus kasvin suvullisen vaiheen alussa on myös erittäin tärkeää. Kupari liikkuu maassa erittäin vähän. Kaikki tekijät mitkä edistävät juurten kasvua, edistävät kuparin ottoa maasta. Kupari liikkuu kasvin sisällä huonosti. Sitä voi kuitenkin jonkin verran siirtyä vanhemmista lehdistä nuoriin. Kuparin liikkuvuus kasvissa on riippuvainen kasvin kuparitilanteesta. Sitä voi kulkeutua kasvinosasta toiseen, jos kasvin kuparipitoisuus on korkea. Kupari liikkuu kasvissa eri yhdisteisiin liittyneenä. Suurin osa kasvissa olevasta kuparista on sitoutunut erilaisiin orgaanisiin yhdisteisiin. Esimerkiksi aminohapot toimivat kuparin kuljettajina kasveissa.

Kloroplastit eli viherhiukkaset sisältävät huomattavan osan kasvin lehtien kuparista, koska se on tärkeä osa niiden rakenteessa. Viherhiukkasissa tapahtuu kasvin energiaa tuottava yhteyttäminen. Kupari sisältyy soluhengityksessä toimiviin entsyymeihin, jossa tuotetaan energiaa solujen käyttöön.

Kupari osallistuu kasvin soluseinien muodostukseen. Se on tarpeen myös symbioottisessa typensidonnassa. Liika kupari kilpailee raudan kanssa, sekä ehkäisee juurten pituuskasvua ja voi vaurioittaa juurisolujen kalvoja.

Kupari on myös useiden sellaisten entsyymien rakenneosana, jotka osallistuvat aminohappojen muodostamiseen sekä niiden muuntamiseen valkuaisaineiksi. Kuparilla on tärkeä tehtävä myös hiilihydraattien muodostumisessa.

Kupari osallistuu myös ligniinin muodostumiseen. Ligniini vahvistaa soluseiniä.

Kupari eläimillä

Eläimet tarvitsevat kuparia erilaisissa entsyymitoiminnoissa, energia-aineenvaihdunnassa ja karvojen, villan ja luiden kasvuun. Erityisesti naudoilla kuparin saanti perusrehuista on riittämätöntä. Eläimet voivat tasapainottaa jonkin verran kuparin saantia mobilisoimalla sitä maksasta, johon kupari varastoituu. Kuparin hyväksikäyttöön vaikuttavat mm. molybdeeni, rauta, rikki ja sinkki. Näkyvimpiä oireita kuparin puutoksessa on erilaiset lisääntymishäiriöt. Kuparin puute voi aiheuttaa myös anemiaa, luuston heikkoutta ja karvan kasvuhäiriöitä. Kuparin saanti on perusrehuista usein riittämätöntä, mutta esimerkiksi nurmen kuparipitoisuuteen voidaan vaikuttaa lannoituksella.