Mangaanin merkitys kasvissa

Kasvi ottaa mangaania maasta Mn²⁺-muodossa. Mangaani liikkuu maassa huonosti ja siten juurten on kasvettava sen luokse. Vaikka vilja ja öljykasvit tarvitsevat mangaania määrällisesti vähän (< 1 kg/ha), sillä on kasvissa muutamia erittäin tärkeitä fysiologisia tehtäviä. Kasvin kärsiessä mangaanin puutteesta se ei pysty käyttämään muitakaan ravinteita optimaalisesti hyväksi.

Mangaani on rakenneosana ribosomeissa, jotka toimivat valkuaisaineiden muodostumisen keskuksina ja ovat siten välttämättömiä kaikille kasvin soluille. Osallistumalla valkuaisaineiden muodostumiseen mangaani parantaa typen hyväksikäyttöä kasvissa.

Mangaani on tärkeä ravinne kloroplastien eli viherhiukkasten toiminnalle, ja sen puute heikentää kasvin yhteyttämiskykyä. Mangaanilla on vaikutusta myös ligniinin muodostumiseen. Selvässä mangaanin puutteessa heikentynyt ligniinin muodostuminen näkyy kasvin lehtien veltostumisena ja juurten huonona kasvuna.

Mangaani toimii eräiden entsyymien aktivoijana. Suurin osa näistä entsyymeistä osallistuu hapetus-pelkistys reaktioihin, dekarboksilaatioon (hiilidioksidin lohkaiseminen jostakin yhdisteestä) ja hydrolyyttisiin (aineen hajotuksessa mukana myös vesimolekyyli) reaktioihin. Joissain kemiallisissa reaktioissa magnesium voi korvata mangaanin.

Superoksididismutaasi (SOD) on mangaanipitoinen entsyymi, joka on tärkeä kasvin taistellessa vapaita happiradikaaleja vastaan. Vapaat happiradikaalit tuhoavat lehden soluseinämiä ja proteiineja. Tämä näkyy kasvin lehdissä erilaisina värivirheinä.