Kirjautuminen
Suunnittele lannoitus huolella
Maan viljavuus ja maalaji
Lannoituksen suunnittelu tulee aloittaa lohkon maalaji- ja viljavuustiedoista. Maalaji vaikuttaa eri kasvien soveltuvuuteen lohkolle sekä pellon typpilannoitustarpeeseen. Esimerkiksi hyvin multavalle lohkolle ei kannata kylvää mallasohraa, mutta vehnänviljelyyn se sopii hyvin.
Viljavuuspalvelun Viljavuustutkimuksesta saa suoraa tietoa eri ravinteiden tarpeesta, myös hivenravinteiden analyysi kannattaa teettää. Viljavuusluokilla kuvataan maassa olevaa ravinteen määrää kasvin kannalta. Jos viljavuusluokka on hyvä tai parempi, kasvi saa riittävästi kyseistä ravinnetta maasta ilman lannoitustakin, mutta jos ravinteen leima on punainen, on lannoitus tarpeen. Tyydyttävässä luokassa peltomaassa on ravinnetta kasvin käyttöön, mutta viljavuuden säilyttämiseksi ja ravinteen saatavuuden varmistamiseksi huonoissa olosuhteissa on säännöllinen lannoitus tarpeen. Hivenravinnepuutteet kannattaa myös korjata jo kevätlannoituksessa.
Lohkon satopotentiaali
Lohkon aiempi satohistoria on tärkeä tieto suunnittelussa sillä sen perusteella voi arvioitava lannoitustasoa. Ympäristötuki edellyttää viljeltävän satotason osoittamista, kun halutaan käyttää perustasoa korkeampia typpi- tai fosforimääriä. Lohkon satotasoon vaikuttavat hyvin monet perusasiat. Esimerkiksi toimimaton ojitus, tarpeeseen nähden riittämätön kasvinsuojelu tai huono pH voivat pudottaa satoa niin ettei annettu lannoitus tule tehokkaaseen käyttöön. Lannoitemäärässä tulee aina huomioida odotettavissa oleva sato, jotta viljelyn kannattavuus ja ympäristökysymykset tulee huomioitua. Suuri sato tarvitsee paljon kaikkia ravinteita, pieni syntyy vähemmälläkin.
Viljeltävän kasvin vaatimukset
Eri kasvien lannoitustarve vaihtelee suuresti. Esimerkiksi perunalla kaliumlannoituksen tarve saattaa olla jopa yli 200 kiloa kun taas viljoilla tarve on tyypillisesti 20-60 kilon luokkaa. Lannoitussuosituksiin voi tutustua esimerkiksi Lannoiteoppaan avulla. Myös sadon käyttötarkoitus voi asettaa lisävaatimuksia ravinteiden käytölle. Myllyviljaksi tarkoitetulle vehnälle tulee käyttää runsaampaa typpilannoitusta kuin rehuksi viljeltävälle. Ohran käyttötarkoitus on myös tärkeä typen käyttöä ohjaava tekijä. Mallasohraa on typpilannoitettava selvästi maltillisemmin kuin rehuohraa.
Rikkiä ja hivenravinteita tarvitaan joka sadolle
Viljelijä investoi maahan, koneisiin, rakennuksiin ja työhön. Sen lisäksi jokaiseen satoon pitää panostaa merkittävä summa muuttuvia kustannuksia vuosittain. Hyvällä viljelykäytännöllä saa hyödynnettyä kasvin koko satokapasiteetin kattamaan tehtyjä panostuksia. Ensisijaisesti se tarkoittaa kasvin ravinnehuollon varmistamista ja tarpeenmukaista kasvinsuojelua.
Näkyviä ravinnepuuteoireita kasvustossa ei kannata jäädä odottamaan, sillä jo piilevät puutteet alentavat satoa ja sadon laatua. Viljoilla tärkeimmät hivenravinteet ovat boori, mangaani ja kupari. Öljy- ja palkokasvit vaativat viljoja paremmat hivenravinnetasot. Hyvä tapa on ottaa lohkolta normaalin viljavuustutkimuksen yhteydessä yhdestä näytteestä hivenanalyysi. Viiden vuoden välein tehty seuranta antaa hyvän kuvan ravinnetilan kehittymisestä, jos puutoksia ei ole ollut. Jos jokin ravinne on kriittinen, sen kehitystä ja täydennyslannoitusta on seurattava tiheämmällä näytteenotolla.
Karjatilalla on usein puute hivenravinteista. Esimerkiksi sinkki, kupari, mangaani ja seleeni ovat eläinten terveyden ja tuotannon kannalta hyvin tärkeitä hivenravinteita. Kotoisen rehun sekä ihmisravinnoksi päätyvän viljan seleenilannoitus on välttämätön, jotta suomalainen vilja täyttäisi ravitsemukselliset vaatimukset.
Hiveniä kannattaa analysoida myös rehuista, koska eläimet hyötyvät rehun suuremmista ja tasapainoisemmista hivenpitoisuuksista. Karjanlantaa käytettäessä on hyvä määrittää hivenet ajoittain myös lannasta. Taulukkoarvojen mukaan normaaleilla lannan käyttömäärillä lannan hivenet eivät riitä korjaamaan maan boori- ja mangaanitilannetta, jos niistä on puutetta.
Rikkilannoitustarve on lisääntynyt Suomessa, koska ilmasta ei enää tule rikkiä pelloille. Rikin puute alentaa satoa ja valkuaista. Esimerkiksi Yara Suomen Kotkaniemen tutkimusaseman kokeiden mukaan sadonmenetykset ovat olleet 500–1000 kiloa vuodessa keveillä mailla. Rikkilannoitus on helpoin hoitaa rikkipitoisella kevätlannoitteella, rikin lisäys on mahdollista myös kasvukaudella.
Karjanlanta
Karjanlanta sopii useimpien kasvien lannoitukseen. Lannan määrä on syytä laskea tarkkaan lanta-analyysin avulla, jotta vältytään ravinteiden yli- ja aliannostuksilta. Keväällä on aina annettava starttilannoitus esim. Suomensalpietarina, jotta kasvilla on typpeä käytettävissään ensimmäisinä kasvuviikkoina. Lisää tietoa löytyy karjanlantasivuilta.
Muut huomioitavat tekijät
Monipuolinen viljelykierto parantaa peltojen kasvukykyä ja vähentää kasvitautipainetta. Samalla voidaan hyödyntää eri kasvien esikasviarvoa. Runsaasti kasvimassaa peltoon jättävät kasvit parantavat maan multavuutta ja vedensidontakykyä. Typensitojakasvit ovat hyviä esikasveja esim. vehnälle.
Onnistuneen viljelyn edellytyksenä on, että kasvukauden aikana seurataan kasvuston kehitystä ja tehdään tarvittavat korjaukset kasvinsuojelulla tai perusparannuksilla. Typen riittävyyttä kasvukaudella kannattaa seurata esim. KEG-lehtivihreäkorttien, Minoltan mittarin tai Typpilaukun avulla. Mikäli mittaukset osoittavat puutetta, kannattaa lisälannoitus tehdä viipymättä.
Suunnitelman viimeistely käytäntöön
Maatilalla, jossa on viljelyssä useita eri kasveja ja maalajit vaihtelevat suuresti, tulee lohkokohtaisia viljelysuunnitelmia tehtäessä esille useiden eri lannoitteiden tarve. Käytännön kylvötyössä on kuitenkin mahdotonta vaihtaa lannoitetta jatkuvasti. Tämän takia lohkokohtaisten suunnitelmien valmistuttua, on usein tarpeen keskittää hankinnat muutamaan tuotteeseen. Yksittäisten lohkojen tai kasvien ravinnetarvetta voi täydentää esimerkiksi yksiravinteisilla lannoitteilla erikseen.
Seuranta kehittää osaamista
Toteutetun lannoituksen onnistumista voi seurata sadon valkuaispitoisuudesta ja ravinnetaseista. Jos sadon valkuaispitoisuus on tavoiteltua alhaisempi, on typpilannoitusta lisättävä seuraavana vuotena. Mikäli valkuainen on noussut haluttua korkeammaksi, on ensin tarkastettava, mikä tekijä rajoitti satoa kyseisenä kasvukautena. Jos syy on poistettavissa, ongelma kannattaa korjata, eikä lannoitusta pidä muuttaa hätiköiden.
Lohkon ravinnetaseen laskemalla saa hyvän kuvan siitä miten lannoitus on vastannut kasvin tarpeita. FarmitNetWisu laskee automaattisesti ravinnetaseet lohkoittain, kun tarvittavat muistiinpanot on tehty ohjelmaan. Muutaman vuoden ravinnetaseiden seuranta luo vankan pohjan lannoitukseen kasvin tarpeen mukaan. Sekä yli- että alilannoitus ovat kannattamattomia viljelijälle.
Lannoitteen ja levitysmäärän valinta
