Kasvukaudenaikainen lisätyppilannoitus

Lisätyppilannoitus

Suomessa viljat kehittyvät lyhyen kasvukauden vuoksi nopeasti ja tarvitsevat siksi runsaasti ravinteista jo alkukasvukauden aikana. Ne ottavat noin puolet kokonaisravinteiden tarpeesta jo ennen lippulehtivaihetta. Juuret on saatava kehittymään nopeasti, jotta lannoitteiden ja maan ravinnevarojen hyödyntäminen on mahdollisimman tehokasta.

Suomen lyhyessä kasvukaudessa ravinteiden jakamiseen ei ole niin paljon mahdollisuuksia kuin Keski-Euroopassa. Meidän lyhyt ja usein melko vähäsateinen kasvukausi on haasteellinen lannoitteiden jakamiselle. Jos kasvukaudella annetut lisäravinteet eivät kuivuuden vuoksi kulkeudu juurten ulottuville, saattavat satotappiot olla melkoiset. Alkukesän kuivuus ja viileys puolustavat meidän oloissa sijoituslannoituksen käyttöä. Silloin kasvit saavat ravinteet varmimmin käyttöönsä.

Kasvit hyödyntävät ravinteita myös lehtien kautta, kasvukaudella kasvustolle annetaan lähinnä typpeä tai hivenravinteita.

 Lisätyppeä annetaan pääasiassa kohottamaan sadon valkuaispitoisuutta. Lisäsatoa voidaan tavoitella, kun kasvukausi on arvioitua suotuisampi. Valkuainen voi jäädä matalaksi, jos kasvukauden alku on kostea ja viileä. Silloin viljat kasvavat reheviksi ja ottavat tarjolla olevan typen hyvissä ajoin muodostaessaan korkean sadon. Lannoitteista ja maasta ei riitä typpeä valkuaisen muodostumiseen heinäkuussa.

Lisätyppeä kannattaa antaa, jos

• Kasvusto on arvioitua rehevämpi.
• Kasvukauden alku on ollut sateinen, yli 100 mm.
• Kevätlannoitus on ollut aiottua alhaisempi.
• Lajikkeet ovat myöhäisiä ja satoisia.
• Vanhaa olkea on pellossa paljon.
• Kasvustomittaus osoittaa typen puutteen.

Kun viljat ovat tulleet tähkälle, on sopiva hetki antaa lisätyppeä valkuaisen nostamiseksi. Lisätyppeä voidaan antaa aina maitotuleentumisvaiheeseen asti. Rikkipitoinen Suomensalpietari Se+ ja YaraBela Sulfan N26, S14 sopivat erittäin hyvin lisälannoitukseen kun maassa on kosteutta. Myöhäisissä lisälannoituksissa ja kuivina kausia suositellaan Typpiliuosta tai Ureaa. Kasvukaudella lisälannoituksena annettava typpi on huomioitava ympäristötuen ehtojen mukaisesti typpilaskennassa. Typpiliuoksen ruiskuttamiseen onnistuu perinteisillä viuhkasuuttimilla ja uusimmilla monireikäsuuttimilla.

Lisätyppilannoitustarvetta voi arvioida KEG- lehtivihreäkorteilla tai Yara Testerlla. Myös typpilaukkua voi hyödyntää lisälannoitustarpeen arvioimisessa. Paras teho lisätypestä saadaan muiden kasvutekijöiden, esimerkiksi tautitorjunnan, ollessa kunnossa.  

Ruiskutus kasvustoon viileällä ja kostealla ilmalla

Lannoituksen vaikutus tehostuu, jos ilman kosteus ruiskutushetkellä on korkea. Kasvuston tulee kuitenkin olla melko kuiva. Sopivin ilmankosteus on aamuvarhaisella tai illalla. Suositeltava ilman lämpötila on alle 15 °C. Lämpötilan noustessa ilman suhteellinen kosteus laskee ja ruiskutusneste haihtuu nopeasti lehdeltä. Tällöin imeytyminen lehden vahakerroksen läpi heikkenee.

Kasvinsuojeluaineiden ja Urean tai Typpiliuoksen seoksiin tulee suhtautua harkiten. Tankkiseosmahdollisuudet kannattaa aina tarkistaa etukäteen. Vaativissa ruiskutusolosuhteissa aineet on suositeltavaa ruiskuttaa erikseen. Kasvustolannoituksen aiheuttama mahdollinen polttovioitus johtuu väärästä ruiskutusajankohdasta tai liian väkevästä ruiskutusliuoksesta. Tällöin lehtiin kertyy ylimäärin typpeä, joka kertyy lehtien kärkiin ja ruskettaa ne. Polttovioitukset ovat mahdollisia, jos kasvusto runsaan kasteen takia jää pitkäksi aikaa ruiskutusnesteen kostuttamaksi. Korkeissa lämpötiloissa ruiskutusneste imeytyy nopeasti ja saattaa siten aiheuttaa polttovioituksia. Pensomisvaiheessa kasvusto kestää suurempia pitoisuuksia kuin tähkälle tullessa.