Säilörehu on maitoa ja naudanlihaa tuottavilla tiloilla ylivoimaisesti tärkein perusrehu, jonka tuottamiseen kannattaa panostaa. Kun useimmiten säilörehun osuus ruokinnassa on noin puolet, sen merkitys myös maidon- ja naudanlihan tuotantokustannuksissakin on merkittävä.

Säilörehun tuotantokustannuksiin vaikuttaa keskeisesti satotaso. Kun tuotanto ja viljelytoimenpiteet suunnitellaan hyvin hyödyntäen omaa osaamista, saadaan säilörehulohkoilta parhaimmillaan rehut jopa kahdelle lehmälle. tällöin säilörehusadot ovat 8000 – 9000 kg ka/ha.

Kustannustehokkuutta tavoiteltaessa satotavoitteeksi tulisi asettaa yli 6 000 kg ka/ha. Keskeisiä asioita hyvän sadon saamiseksi ovat pellon peruskunnosta huolehtiminen, (vesitalous, pinnamuodot, kalkitus, maan rakenne), laji ja lajikevalinta, oikea ja riittävä lannoitus mukaan lukien hivenlannoitus, rikkakasvien torjunta, riittävä nurmien uudistaminen, täydennyskylvö, korjuu oikeaan aikaan ja huolellinen säilöntä sekä säilöntäaineen käyttö.

Timoteivaltaisilla ja puna-apilaa sisältävillä säilörehunurmilla maksimisatoon päästään kahdella korjuukerralla. Nopeakasvuisilla heinälajeilla kuten koiranheinällä ja nurminadalla on kolme korjuukertaa tarpeen, jotta sadon valkuaispitoisuus ja sulavuus ei laske alle tavoitetason. Keskeisimpiä ruokinnallisia laatutekijöitä ovat säilönnän onnistuminen ja säilörehun sulavuus. Sulavuuden eli D-arvon tulisi olla 68–70 ja siihen voi eniten vaikuttaa korjuuajalla. Artturi-korjuuaikapalvelu helpottaa D-arvokehityksen seurantaa ja sadonkorjuun ajoitusta.

Säilönnässä tulee muistaa hapettomuus ja happamuus. Hapettomuus saavutetaan huolellisella rehun tiivistämisellä ja happamuus säilöntäaineen käytöllä. Rikkakasvien torjunta tehdään tarvittaessa ennen ensimmäisen sadon korjuuta. Torjunta ajoitetaan vallitsevien rikkakasvilajien mukaan ja myös valmisteiden varoajat pitää ottaa huomioon.