Vaikutus tuotantoon: Voi aiheuttaa vaihtelevaa muninnan laskua

Aiheuttaja: Alkueläin, joka kuuluu Eimeria-suvun loisiin. Kanalla 8 eri lajia, joista 4 hyvin äkäisiä.

Esiintyminen: Oireeton tartunta on kohtalaisen yleistä. Tauti on kuitenkin harvinainen.

Taudin kehittyminen: Tartunta saadaan kanalassa tai kuljetuslaatikoista.

Oireet: Laumasta tulee hiljainen ja kanat kyhjöttävät höyhenet pörhöllään paikallaan. Pehku kostuu. Rehun kulutus voi laskea ennen kuolleisuuden nousua. Kuolleisuus voi nousta nopeasti. Muninta voi laskea merkittävästi. Lievempi tauti ilmenee ainoastaan pehkun kostumisena, tuotannon heikkenemisenä sekä rehun kulutuksen lisääntymisenä.

Leviäminen: Tartunta tapahtuu kanalassa tai kuljetuksen aikana. Loismunat kulkeutuvat kasvattamoon ihmisten, välineiden yms. mukana. Kostea pehku edesauttaa loismunan kypsymistä.

Diagnoosi: Kuolleiden tai sairaiden lopetettujen kanojen tutkiminen. Mikroskooppinen tutkimus suolen sisällöstä tai ulosteesta.

Ennaltaehkäisy: Lattiakanalassa on tärkeä, että poikaset on kasvatettu lattialla ja että ne ovat saaneet luonnollisen tartunnan myötä vastustuskyvyn. Vastustuskyky on lyhyt- aikainen, n. 1-2 kuukautta , ja sen ylläpito vaatii jatkuvaa lievää tartuntaa. Liian kuiva pehku estää munien kehittymisen tartuntakykyisiksi. Liiallinen pehkun kastuminen johtaa voimakkaampaan tartuntaan, ja mikäli suoja on huono, taudin puhkeamiseen.
Häkkikanaloissa on oltava hyvä kanala hygienia: Mekaaninen puhdistus, pesu ja kuivatus erien välillä.

Hoito: Antibioottilääkitys.

Kokkidioosia sairastavan kanapojan suoli avattuna. Limakalvo on paksuuntunut vaalean kirjava ja siinä todetaan verenvuotoja.