Voidaanko lehmien rehun hyväksikäyttökykyä jalostaa?

Rehukustannuksen ohella tärkeä maidontuotannon kannattavuuteen vaikuttava tekijä on lehmien rehun hyväksikäyttökyky maidontuotannossa.  Käytännössä lehmäyksilöiden rehun hyväksikäytön mittaaminen on tilatasolla hankalaa. Lehmien yksilöllistä seosrehun ja säilörehun syöntiä on tilalla mahdoton arvioida eikä yksittäisten lypsylehmien syöntitietoa myöskään kerry tilastoihin. Täten lypsylehmien jalostusvalintaa ei ole pystytty tekemään rehun hyväksikäyttökyvyn perusteella toisin kuin esimerkiksi sioilla. 

Lehmien välisiä eroja rehun hyväksikäytössä ja erojen mahdollista periytyvyyttä tutkittiin koeluontoisesti Asmo-karjan ensikoilla  Rehtijärvellä vuosina 2006 - 2009.  Mittausten ajan ensikot ruokittiin seosrehuruokinnalla ja niiden kuiva-aineen syöntiä mitattiin päivittäin.

Tutkimuksessa havaittiin, että yksilöiden välillä rehunhyötysuhteessa on vaihtelua 5-6 % ja että lehmien rehunkäyttökyky vaihtelee lypsykauden vaiheen mukaan. Lehmien rehun hyväksikäyttö oli parhaimmillaan alkulypsykaudella ja heikoimmillaan lypsykauden keskivaiheilla. Perinnöllistä vaikuttaisi erityisesti olevan se, kuinka hyvin lehmä purkaa energiavarastojaan alkulypsykaudella ja kuinka hyvin lehmä käyttää loppulypsykaudella energiaa rasvakudoksen muodostamiseen.

Toisaalta tutkimuksen johtopäätöksissä arvioitiin, että jalostettaessa energiatehokkuudeltaan parempia lehmiä, suosittaisiin lypsykauden alussa energiavarastojaan voimakkaasti purkavia pienikokoisia eläimiä. Lehmien terveyden ja tasaisemman lypsykäyrän edistämiseen ei täten rehun hyväksikäytön jalostamisesta olisi etua.

Lehmien rehun hyväksikäyttökyky on parhaimmillaan tasapainoisella ja tarpeen mukaisella ruokinnalla.

Lähde: Maataloustieteen päivät 2012 
 
Nautatilat, Agrimarket