1. Syömiskäyttäytyminen
Luonnonvaraisella sialla kuluu noin neljännes vuorokaudesta ruuan etsimiseen. Ne syövät kahdessa jaksossa, yhteensä 7 - 8 tuntia. Koko lauma syö samanaikaisesti.
2. Lepokäyttäytyminen
Luonnossa sika lepää 58 % päivästä,pääasiassa yöllä ja keskipäivällä. Siat makaavat ryhmässä, kasassa , jos on kylmä ja hajallaan kuumalla. Jos sikalaympäristössä on liian vähän virikkeitä, niin se saattaa näkyä liiallisena lepäämisenä l. eläimet ovat apaattisia.
Sika myös kohentaa makuupaikkansa ennen laskeutumistaan makuulle ja tämä koetaan usein ongelmaksi porsimishäkeissä olevien emakoiden kanssa. Kun eläin kuivitetaan, se saattaa potkia kuivikkeet syrjään ennen makuulle menoa.
3.Ulostuskäyttäytyminen
Luonnossa sialla on erikseen makuu-, syömis- ja ulostusalue. Se ulostaa mielellään kosteaan ja vetoisaan paikkaan. Sika ulostaa päivässä noin 7 kertaa ja virtsaa noin 4 kertaa.
Tuotanto-oloissakin sika pyrkii erottamaan eri alueet toisistaan, jos suinkin mahdollista. Joutilaspihatoissa näkyy selvästi, että emakot ulostavat ja makaavat eri paikoissa. Hyvin toimivassa lihasikalassa makuutila pysyy kuivana ja eläimet ulostavat ja virtsaavat lantakäytävälle. Täysritiläpohjalla ei eläin erota eri alueita toisistaan ja esimerkiksi ruokintakaukaloon ulostaminen on silloin suurempi ongelma.
Eläintiheydellä ja ilmastoinnilla on lihasikalassa suuri merkitys siisteyden säilymisessä. Vedon ohjaamisella kylmänä aikana lantakäytävälle on käyttäytymistä ohjaava vaikutus. Myös vesinipan asennus lantakäytävälle edesauttaa oikeaa ulostuskäyttäytymistä. Etua karsinasiisteydelle on myös jos lantakäytävällä joka toinen aita on putkiaita.
4.Porsimis- ja emokäyttäytyminen
Porsimiskäyttäytyminen on kesysialla samalainen kuin villisialla, jos olosuhteet sallivat. Emakko eristäytyy muista ennen porsimista. Se voi vaeltaa useita kilometrejä ja rakentaa pesän mieluiten suojaisaan rinteeseen 6 - 12 tuntia ennen porsimista. Käyttäytymisen laukaisee oksitosiini-hormonin tason nousu emakon veressä. Emakko siis yrittää aina rakentaa pesän on sillä siihen mahdollisuutta tai ei.
Pesää varten emakko tekee maahan ensin kuopan ja kerää sitten heinää, saniaisia ja oksia kasaksi kuopan päälle.
Vaikka emakko pidettäisiin porsimishäkissä, sille on hyvä antaa runsaasti olkia käsiteltäväksi. Myös kaukalon yläpuolelle ripustettavat köydet on havaittu pesäntekovaiheessa kiinnostavan emakoita ja ne kiskovat niitä halukkaasti.
Itse porsiminen kestää 2 - 4 tuntia. Tavallisesti emakko makaa kyljellään koko porsimisen ajan. Jälkeiset irtoavat välittömästi porsimisen yhteydessä ja emakko voi syödä jälkeisensä. Porsaat ovat hyvin valmiita, eikä emakko nuole niitä. Emakko tunnistaa porsaansa hajun perusteella. Leimautuminen tapahtuu ensimmäisten vuorokausien aikana.
Maitoa emakko erittää ensimmäisten tuntien aikana porsimisen jälkeen koko ajan, mutta n. 5 tunnin kuluttua maidon laskeutuminen jaksottuu.
Pesää käytetään runsaan viikon ja emakko palaa laumaan porsaineen n. 10 vrk porsimisen jälkeen.
Imetys:
Imetystapahtumaa ohjaa emakon ääntely. Emakko röhkii aluksi hitaasti saadakseen kaikki porsaat yhtaikaa utareelle. Porsaat hierovat utaretta muutaman minuutin, jonka seurauksena emakon aivolisäkkeestä vapautuu oksitosiini-hormonia. Tämän seurauksena maito laskeutuu utareeseen. Emakon röhkiminen nopeutuu ja on huipussaan noin 30 sekunnin ajan, jonka aikana porsaat saavat maitoa noin 30 g/porsas. Maidon virtauksen loputtua porsaat hierovat nisiä vielä useita minuutteja. Tämä lisää prolaktiini-nimisen hormonin eritystä ja sitä kautta maidontuotantoa. Jos porsaat vieroitetaan hyvin varhain, porsaat alkavat hieroa ja tuuppia toistensa mahanalusia. Tavallisella vähintään 4 viikon vieroituksella tätä häiriötä ei juuri havaita.
Jos sikalassa on liian meluisaa (yli 65 dB), voi tämä käyttäytyminen häiriintyä, koska porsaat eivät kuule emänsä signaaleja, joiden voimakkuus on vain noin 20 dB.
Vieroitus:
Vieroitus tapahtuu luonnossa vähitellen porsaiden ollessa 14 - 17 viikon ikäisiä. Vieroitusikä riippuu lisärehun saatavuudesta. Pienimmät ja huonomman nisän saaneet porsaat vierottuvat ensin, koska ne joutuvat jo varhain hakemaan lisäravintoa ympäristöstä.
Tuotanto-olosuhteissa vierotus on äkillinen ja porsaita stressaava tapahtuma ja siksi se onkin yksi ongelmallisimmista tuotantovaiheista. Stressiä voidaan vähentää totuttamalla porsaat hyvälaatuiseen lisärehuun mahdollisimman varhain, jättämällä porsaat joksikin aikaa porsimiskarsinaan ja runsaalla kuivituksella. Myös lisälämpöä on hyvä antaa, menettäväthän porsaat emän siirron mukana merkittävän lämpölähteen.
5.Sosiaalinen käyttäytyminen
Porsaiden sosiaalisuus on huipussaan 2 - 8 viikon iässä. Tässä iässä uusien lajitoverien kohtaaminen aiheuttaa vähemmän aggressiivisuutta kuin vanhempana. Laumassa on sosiaalinen hierarkia, jonka ylläpitämisessä erilaisilla eleillä on tärkeä merkitys. Varsinaisia taisteluita käydään harvoin.
Luonnollinen ryhmäkoko sialle on 8 - 10 eläintä. Arvojärjestys määritetään hajuaistin perustella ja arvojärjestys muuttuu iän myötä. Lauman häiriöttömälle oleilulle väistämismahdollisuus on oleellinen. Arvojärjestys muodostuu noin 8 viikon iässä.
Jos karsinat ovat hyvin ahtaat, arvojärjestyksen löytyminen hidastuu. Sopiva ryhmäkoko on tärkeä varsinkin joutilaspihatoissa. Liian suuret ryhmät toimivat huonosti ja emakoiden hedelmällisyys heikkenee. Myös lihasikalan häiriöt vähenevät, kun ryhmäkoko pidetään sopivan pienenä. Molemmissa on myös oleellista riittävä tila/eläin. Jos tilaa on liian vähän, alempiarvoiset eläimet voivat joutua todella ahtaalle.
Porsimisen jälkeen voidaan porsaita siirtää emakolta toiselle ilman, että arvojärjestys vielä häiriintyy. Jo vieroituksen yhteydessä pahnueita yhdistettäessä syntyy tappeluita ja tavoite olisikin vierottaa yksi pahnue/karsina.
Aina sikoja yhdistettäessä arvojärjestys muodostetaan uudelleen. Tappelu stressaa eläimiä aina jonkin verran ja siksi lihaksi kasvatettavien eläinten turhia siirtelyitä ja yhdistämisiä tulisi välttää. Esimerkiksi lastaushuoneet, joihin eläimet viedään odottamaan kuljetusta tulisikin suunnitella siten, että karsinoita olisi riittävästi, jotta eri karsinoiden eläimiä ei tarvitsisi yhdistellä. Emakoilla taas vieroituksen jälkeinen ryhmään yhdistäminen voi olla jopa eduksi kiimaan tulon kannalta.
6. Tutkimiskäyttäytyminen
Kärsä on sialla hyvin herkkä ja sen tunto vastaa ihmisen käden tuntoa. Tonkiminen ja pureskelu kuuluu sian luontaiseen käytökseen ja koska tuotanto-oloissa on vähän pureskeltavaa, tarve purkaantuu usein vääränlaiseen leukojen käyttöön, kuten häntien ja kylkien purentaan. Turhautuneet emakot pureskelevat putkia tai painavat vesinippaa aikansa kuluksi.
7. Oppiminen
Sika on hyvin oppivainen eläin. Eläimiä tuleekin opettaa esim. automaattien käyttöön. Myös punnitukset lihasikalassa käyvät kuljetuskoulutuksesta. Rauhallisesti toteutettu punnitus tuo sioille vaihtelua ja ne tulevat lastatessa mielellään ulos tutusta karsinasta ja tällaiset siat on helpompi myös saada autoon. Sika myös tottuu tiettyihin rutiineihin ja siksi isoja muutoksia tuotantosysteemeissä ei pitäisi vanhoille eläimille tehdä.
8. Lämmönsäätely
Sika ei hikoile, vaan se joutuu hoitamaan lämmönsäätelynsä ulkoisin keinoin. Kylmällä ilmalla siat makaavat lähellä toisiaan, jalat alla ja kuumalla erikseen raajat ojennettuna. Liikaa lämpöä torjutaan myös rypemällä, jolloin ihoon tarttunut savi haihduttaa kosteutta hitaasti. Kylmällä ilmalla siat kaivautuvat kuivikkeisiin.
9. Kuulo
Sialle kuulo on näköä tärkeämpi. Sika kuulee ääniä jo 100 metrin päästä ja sen kuuloalue on huomattavasti laajempi kuin ihmisen. Emakko mm. ohjaa imetystä ääntelyllä. Meluavat ilmastointilaitteet voivat haitata koko imetystapahtumaa.
10.Näkö
Sian näkökenttä on erittäin laaja johtuen silmien sijainnista. Tosin näkö ei ole sialla kovin tarkka, mutta liikkeen se erottaa laajalti kummaltakin sivulta. Siksi hoitajan kannattaakin aina ilmoittaa tulostaan, koska äänestä sika tunnistaa hoitajansa helpommin kuin ulkonäöstä ja siten siat pysyvät rauhallisempina.
11.Haju
Sikojen arvojärjestys perustuu hajuihin. Hajut ohjaavat sialla myös kiimakäyttäytymistä ja emakon ja porsaiden välistä suhdetta. Voimakkaat hajut, kuten ammoniakki voivat haitata tätä viestintäjärjestelmää. 
