Seosrehuruokinta lypsyrobottitilalla

 Seosrehuruokinta vaatii karjanhoitajalta ruokinnan hyvää hallintaa. Seosrehutiloilla lehmät laiskistuvat helposti nimenomaan loppulaktaatiossa tai alkaen jo silloin, kun herutushuippu on saavutettu. Tämä saattaa johtua siitä, että maitomäärien vähentyessä robotilta annettavan väkirehun määrää lasketaan ja seosrehu muodostaa yhä suuremman osan kuiva-aineen syönnistä. Tällöin sieltä tulee kuidun ja valkuaisen lisäksi myös lähes kaikki lehmän tarvitsema energia.

Terve eläin liikkuu saadakseen rehua ja täyttääkseen energiantarpeensa. Tämä on lähtökohta robotille houkuttelussa. Koska seosrehun resepti tehdään usein 30 kg tuotoksen tasolle, pystyvät loppulaktaatiossa olevat lehmät täyttämään energian tarpeensa kokonaan tai lähes kokonaan seosrehusta. Tällöin ei ole mitään tarvetta käydä robotilla usein.

Asiaa voi ajatella siltä kantilta, että lehmä käy robotilla kahdesta eri syystä: vähentämässä painetta utareesta ja tyydyttämässä energiantarpeensa. Kun maitomäärät vähenevät, tarve utareen paineen helpottamiseksi vähenee. Tällöin houkuttimeksi on keksittävä muuta. Jos lisäksi suurin osa energiasta tulee ruokintapöydältä, ovat kannustimet käydä robotilla vähissä.

Väkirehun maittavuuden merkitys korostuu erityisesti seosrehutiloilla ja varsinkin loppulaktaation aikana, jolloin pienenkin väkirehumäärän tulisi olla riittävä houkutin. Tilakohtaisesti on mietittävä, mihin tuotosluokkaan seos on optimoitava. Erityisesti lypsyrobottitiloilla on tärkeää, ettei seoksesta tehdä liian energiapitoista. Liian väkevällä seoksella lehmät "laiskistuvat" ja lypsyllä käyntikertojen määrä laskee.