Biologinen rehunsäilöntä perustuu maitohappobakteerien käymistuotteisiin. Maitohappobakteerit vaativat hapettomat olosuhteet, kosteutta ja ravintoa (sokeria) kasvaakseen. Erilaiset maitohappobakteerit kasvavat erilaisissa olosuhteissa (pH-alue) ja tuottavat erilaisia käymistuotteita. Siksi on oleellista valita oikea tuote erilaisille rehulaaduille. Biologiset rehunsäilöntäaineet lisäävät rehuun mikrobeja, jolloin pystytään kontrolloimaan, minkä tyyppisiä mikrobeja rehussa kasvaa ja minkä tyyppisiä käymistuotteita säilörehuun muodostuu.

Riittävä siilon tai paalin tiivistäminen on olennaista onnistuneelle säilönnälle. Tiivistäminen vähentää rehumassan sisällä olevaa happea ja mitä nopeammin saavutetaan hapettomat olosuhteet, sitä nopeammin maitohappobakteerit alkavat toimia. Hapettomien olosuhteiden varmistamiseksi siilo pitää peittää huolellisesti ja paalien muovituksessa tulee käyttää riittävästi kerroksia.

Rehun käymisprosessi kestää noin neljä viikkoa. Siilon pitäisi olla suljettuna vähintään tämä aikajakso ennen käyttöönottoa, jotta rehu säilyy ongelmitta myös siilon avaamisen jälkeen. Siilon syöttörintama on hyvä pitää mahdollisimman tiiviinä, jotta ilmaa ei pääse rehumassan sisään käyttövaiheessakaan.

Rehutyyppi vaikuttaa säilöntäaineen valintaan

Kostea säilörehu, kuiva-aine alle 30 %
Esikuivattu säilörehu, kuiva-ainepitoisuus 30-50 %
Palkokasveja sisältävä säilörehu
Säilöheinä, kuiva-ainepitoisuus 50 -75 %
Murskevilja

Kostea säilörehu, kuiva-aine alle 30 %

Kosteassa säilörehussa suurimman mikrobiologisen riskin aiheuttavat maaperäiset bakteerit. Näiden kasvu voidaan estää riittävän voimakkaalla ja nopealla pH:n laskulla. Tällöin säilöntäainevalmisteissa käytettään runsaasti maitohappoa tuottavia homofermentatiivisia maitohappobakteereja.

Esikuivattu säilörehu, kuiva-ainepitoisuus 30-50 %

Kuivemman säilörehun säilyminen ei vaadi yhtä suurta pH:n laskua, vaan suurimman mikrobiologisen riskin aiheuttavat hiivat ja homeet. Kun hiivat alkavat kasvaa rehussa, ne kuluttavat ravinteita ja tuottavat lämpöä ja olosuhteet alkavat vähitellen muodostua otollisiksi myös muille pilaaville mikro-organismeille. Homeet voivat tuottaa rehuun myös homemyrkkyjä eli mykotoksiineja. Pelkkä pH:n lasku ei tapa hiiva- ja homeitiöitä ja hiivat voivat käyttää maitohappoa ravinteenaan. Tämän vuoksi kuivemmalle säilörehulle tarkoitettuihin tuotteisiin lisätään heterofermentatiivisia bakteereja, jotka muodostavat rehuun hiivojen ja homeiden kasvua estäviä käymistuotteita: etikkahappoa, propyleeniglykolia=1,2 propanedioli, propionihappoa ja 1-propanolia (Kuva 1).

Hiivojen ja homeiden kasvu alkaa kuivemmassa säilörehussa nopeasti aerobisissa olosuhteissa siilon tai paalin avaamisen jälkeen. Hiivojen kasvu nostaa lämpötilaa ja ne hajottavat maitohappoa aiheuttaen pH:n nousun. Heterofermentatiivisten bakteerien muodostaman etikkahapon, propyleeniglykolin, propionihapon ja propanolin yhteisvaikutus estää tehokkaasti hiivojen ja homeiden kasvua, jolloin maitohappoa ei hajoa, pH säilyy matalana ja lämpötila ei lähde nousuun (Taulukot 1, 2 ja 3).

Taulukko 1. Nurmisäilörehun (kuiva-aine 33 %) aerobinen stabiilius 3 päivää siilon avaamisen jälkeen.

^{ID-DLO, Hollanti. Technical bulletin: Buchneri 40788 Research Summary.}

Taulukko 2. Nurmisäilörehun (kuiva-aine 44 %) aerobinen stabiilius 3 päivää siilon avaamisen jälkeen.

^{ID-DLO, Hollanti. Technical bulletin: Buchneri 40788 Research Summary.}

Taulukko 3. Kokoviljasäilörehun (kuiva-aine 37 %) aerobinen stabiilius siilon avaamisen jälkeen.

^{University of Delaware. Technical bulletin: Buchneri 40788 Research Summary.}

Palkokasveja sisältävä säilörehu

Erityyppiset säilörehut korjataan erilaisissa kuiva-ainepitoisuuksissa, mikä antaa omat haasteensa mikrobiologisen riskin lisäksi myös rehun tiivistämiseen. Palkokasvit lisäävät säilönnällistä haastetta, sillä ne sisältävät puskuroivia ainesosia. Palkokasveja sisältävää rehua säilöttäessä tulee kiinnittää erityistä huomiota säilöntäaineen kykyyn laskea pH:ta.

Säilöheinä, kuiva-ainepitoisuus 50 -75 %

Säilöheinän pH laskee säilönnän aikana vain hyvin vähän ja mikrobiologisen riskin aiheuttavat hiivat ja homeet. Kun hiivat alkavat kasvaa rehussa, ne kuluttavat ravinteita ja tuottavat lämpöä. Olosuhteet alkavat vähitellen muodostua otollisiksi myös muille pilaaville mikro-organismeille. Homeet voivat tuottaa rehuun myös homemyrkkyjä eli mykotoksiineja. Säilöheinälle sopivat biologiset säilöntäaineet sisältävät heterofermentatiivisia maitohappobakteereita, jotka keskittyvät hiivojen ja homeiden kasvun ehkäisemiseen.

Säilöheinän tekeminen vaatii erityistä huolellisuutta paalauksen ja muovituksen suhteen, jotta saadaan aikaiseksi ilmatiivis paali. Muuttuvakammioisella pyöröpaalaimella saa helpommin tehtyä tiiviitä paaleja kuin kiinteäkammioisella paalaimella. Ajonopeuteen on myös syytä kiinnittää huomioita; liian nopeasti ajettaessa paalista ei tule riittävän tiivistä. Säilöheinää tehtäessä muovin määrässä ei kannata säästää: muovikerroksia on hyvä käyttää jopa kaksinkertainen määrä tavalliseen pyöröpaalattuun säilörehuun verrattuna, sillä kuivempi ja kortisempi heinä rikkoo helposti ohuet muovikerrokset.

Mitä kosteampana rehu tehdään, sitä enemmän rehussa tapahtuu maitohappokäymistä. Maitohappokäyminen kuluttaa heinässä olevaa sokeria ja jos halutaan tehdä hevosille vähäsokerista heinää, kannattaa se paalata kuiva-ainepitoisuuden ollessa 50 – 65 %.

Murskevilja

Biologinen säilöntä sopii erinomaisesti myös murskeviljan käsittelyyn. Koska säilöntä perustuu maitohappobakteerikäymiseen, pitää sato korjata viljan kosteuspitoisuuden ollessa säilöntään sopiva (kosteus 25 – 40 %). Murskevilja on altis hiivoille ja homeille, joten säilöntäaineen tulee sisältää sekä homo- että heterofermentatiivisia bakteereita. L. Buchneri on tehokkaasti vähentänyt myös murskeviljassa olevien homeiden määrää ja lisännyt selvästi aerobista stabiiliutta siilon avaamisen jälkeen (Taulukko 4).

Taulukko 4. Murskesäilötyn viljan aerobinen stabiilius siilon avaamisen jälkeen (aika, jossa lpt nousee 2°C).

^{University of Delaware. Technical bulletin: Buchneri 40788 Research Summary.}