Kastelun tavoitteena on ylläpitää kasvien kasvulle suotuisia kosteusoloja. Kastelulla korvataan se vesi, jonka kasvi on maasta haihduttanut, ja joka on haihtunut maasta suoraan ilmaan. Käytännössä kastelu tehdään lähes aina liian myöhään.

Maan kosteuden seuranta on järkevää tehdä mittaamalla maan vesipitoisuutta mittalaitteella. Yleisimmin maan kosteuden mittaamiseen käytetään tensiometrejä, koska ne ovat edullisia ja toimivat hyvin hietamailla. Tensiometrin mittaustulokset on myös helppo tulkita. Alla olevan taulukon mukaan kastelun aloitus voidaan päättää kasvikohtaisesti.

Alipaine	kPa (cbar)
mansikka	15-20 *)
vadelma	15-25 **)
herukat	15-30
omena	20-35
pensasmustikka	15-25

*) mansikalle suositellaan korkeampaa kastelurajaa sadonkorjuun jälkeen, kun rönsyjentuotto on voimakkainta. Tällöin kastelunaloitusraja on 30-40 kPa.
**)syksyllä tulee varmistaa, että maa ei jää märäksi, koska vadelma kärsii talvivaurioista liian märässä maassa

Maan kosteuden mittaamiseen voidaan käyttää myös maan tilavuuskosteutta mittaavia antureita. Tällöin mittausten tulkintaa varten tarvitaan kyseisen lohkon vedenpidätyskäyrä, jotta kastelun aloitusraja voidaan määrittää.

Maan kosteuden mittauksia tulee tehdä riittävän usein. Voimakkaimman sadonmuodostuksen aikana kosteutta kannattaa mitata päivittäin, muina aikoina vähintään kaksi kertaa viikossa.

Oikealla kastelulla ja lannoituksella pystytään ohjaamaan kasvin juurten kasvua ja varmistamaan veden ja ravinteiden saanti. Liian pitkä kasteluaika kuljettaa osan vedestä ja ravinteista liian syvälle, kasvin ulottumattomiin. Toisaalta liian lyhyt kastelu voi aiheuttaa matalan juuriston ja sitä kautta vaikuttaa esim. talvenkestävyyteen. Marjojen ja omenan vedentarpeesta tarkempia tietoja löydät kastelulannoitusohjeista. Kastelun ja lannoituksen jaksotuksen laskentaan voit käyttää myös Marjojen vedentarve ja lannoiteliuoksen väkevyys -laskuria.