Kannattavimmat lannoituskohteet

Lannoituskohteiden valintaan vaikuttavat metsän tila ja se, millaisia taloudellisia tavoitteita metsän tuotolle asetetaan. Tavoitteena on lannoittaa taloudellisesti tuottoisia tai metsän terveyden kannalta välttämättömiä kohteita.

Ravinnehäiriöistä kärsivät taimikot ovat välttämättömiä lannoituskohteita. Nuorissa puustoissa lannoitus nopeuttaa kuitupuiden järeytymistä tukeiksi.

Tuottavimpia lannoitusmetsiä ovat kuivahkojen- ja tuoreiden- sekä vastaavien turvekankaiden havupuustot. Myös kuivien kankaiden männiköt ovat hyviä lannoituskohteita. Hyvä kannattavuus saadaan myös nuorissa puustoissa, kun lannoitus nopeuttaa kuitupuiden järeytymistä tukeiksi, esimerkkinä nuoren metsän kunnostuskohteet. Pystykarsityt männiköt ovat erinomaisia lannoitusmetsiä.

Suometsissä lannoitus perustuu yleisesti neulasanalyysien tuloksiin. Tavallisimmin kohteena on 1960-1980 luvulla ojitettu suo, joissa on tehty tai tehdään harvennushakkuu ja kunnostusojitus. Tee tässä yhteydessä aina ravinnetilan määritys ja tarvittaessa terveyslannoitus. Ilman sitä on vaarana, että hyvä puuntuotannollinen tulos jää saavuttamatta ojien perkaamisesta huolimatta.

Soilla terveyslannoitustarve johtuu ravinteiden epäsuhteesta tai niiden niukkuudesta. Ojitusalueiden muuttuessa turvekankaiksi typen ja yleensä myös fosforin saatavuus puustolle paranee, mutta kaliumista voi olla voimakasta puute. Metsitetyistä avosoista ja paksuturpeisista soista koostuu merkittävä osa yli miljoonasta kaliumin puutteesta kärsivästä suohehtaarista. Olisi hyvä tunnistaa tarve ja lannoittaa jo ennen kasvuhäiriöiden ilmestymistä. Lannoitus uusitaan, jos analyysitulokset tai havaitut oireet sitä edellyttävät.

Tyypillisiä terveyslannoituskohteita ovat mm. boorin puutteesta kärsivät taimikot ja nuoret puustot sekä kaliumin ja boorin puutteessa kituvat turvepeltojen metsitysalat. Boorin puutoshäiriöt eivät ilman boorilisäystä parane.

Lannoitustarpeen määrittäminen

Lannoitustarve määritetään useimmiten, varsinkin kivennäismailla kasvupaikan ja puulajin mukaan. Suositukset perustuvat maan ravinteisuuteen ja puiden ravinnetarpeeseen. Tarkempi ravinnemääritys tehdään neulasanalyysin avulla. Selvät ravinnepuutokset näkyvät puustossa eriasteisina värivikoina, kasvuhäiriöinä ja heikentyneenä kasvuna.

Kangasmailla puuston kasvua rajoittaa useimmiten typen puute. Luontainen typen tuotanto ja typpilaskeuma eivät korvaa hyvän kasvun edellyttämää lannoitustarvetta.

Suometsissä on tavallista fosforin, kaliumin ja/tai boorin puute, mutta myös typen niukkuus voi olla kasvun minimitekijä. Luonnontilaisten soiden muuttuminen turvekankaiksi lisää kasvupaikan typpi- ja fosforivaroja, mutta toisaalta vähentää kaliumin määrää. Ilmiön seurauksena syntyy kaliumlannoitusta vaativa ravinne-epätasapaino.

Kaliumin puutos rämeellä		Yksi neulaskerta on ominaista fosforin puutoksessa		Boorin puute aiheuttaa epänormaalia kasvua puiden latvassa

( )= jatkolannoituksessa
[ ]= jatkolannoituksessa, mutta suositellaan myös ensimmäisellä lannoituskerralla