Lannoituksen ympäristövaikutuksia on tutkittu vuosikymmeniä. Tutkimusta ja pitkäaikaista kokemusta hyväksikäyttäen haittoja on voitu merkittävästi vähentää lannoitteiden ominaisuuksia ja työn toteutusta parantamalla.

Lannoituksella on puuntuotannon lisäksi monia myönteisiä vaikutuksia esimerkiksi maamikrobeille, metsän eläimistölle, keräilytuotteille, hiilen sitomiselle ja metsien terveydelle.

Ympäristöriskejä vähentää huolellinen työn suunnittelu ja toteutus. Suojakaistat lannoitustyömaita suunniteltaessa kuuluvat aina vesistöjen ympärille kuten muissakin metsänhoitotyölajeissa. Lumelle lannoitteita ei ole levitetty enää pariin vuosikymmeneen ja suometsissä käytetään hidasliukoisia lannoitteita. Lannoitus perustuu yhä useammin ravinneanalyysien tuloksiin ja niiden myötä räätälöityihin lannoitteisiin. Varttuneissa suometsissä fosforilisäys ei usein ole tarpeen ja kasvukunnon ylläpitämiseen riittää kaliumin ja boorin lisäys. Näillä ravinteilla ei ole teoriassakaan vesistöjä rehevöittävää vaikutusta. Täsmälannoitus kuvaa hyvin nykyaikaista metsänlannoitusta. Tasapainoinen ravinnetila varmistaa, että ravinteet ohjautuvat puuston käyttöön. Voimakas epätasapaino typen ja muiden ravinteiden suhteen voi johtaa typen huuhtoutumiseen. Tämä voidaan välttää oikealla lannoituksella.

Kaikki kasvit tarvitsevat ravinteita, puut muiden mukana. Siksi kasvua ja terveyttä ylläpitävä, tarpeeseen perustuva ravinnelisäys on metsäluonnon hoitoa parhaasta päästä.