Lumihome on yksi tärkeimmistä syysviljojen ja nurmikasvien taudeista Suomessa. Satotappio on suoraan verrannollinen lumihomeen peittämään pinta-alaan. Tautia aiheuttaa Microdochium nivale -sieni.

Oireet:
Taudinaiheuttaja voi tuhota kehittyvän idun jo ennen viljan orastumista. Parhaimmin varsinaiset lumihomeen oireet näkyvät välittömästi lumen sulamisen jälkeen. Lumihomeen tartuttamat lehdet ovat liimautuneina toisiaan ja maata vasten, ja niitä peittää niljakas vaaleanpunertava tai vaaleanharmaa rihmasto.

Taudille otolliset ympäristöolot:
Tauti leviää parhaimmin, kun lumi sataa routaantumattomaan maahan. Tällöin kosteus lumen alla on suuri, lämpötila on yli 0 °C, lumipeite on paksu ja se sulaa myöhään. Myös rehevät ja tiheät kasvustot ovat alttiita lumihomeelle.

Taudin leviäminen:
Syksyllä kylvetyt syysviljakasvustot saavat tartunnan joko maasta tai siemenestä. Jos talven sääolot ovat taudille suotuisat, tauti leviää ja mahdollisesti tappaa osan kasvustosta. Taudinaiheuttajat säilyvät kasvukauden yli kuolleessa kasvijätteessä tai tervehtyneiden kasvien alimmilla kasvulehdillä. Tauti voi myös levitä itiöiden avulla aina tähkään saakka, jolloin se siirtyy siemeneen.

Havainnointi pellolla:
Ensimmäiset oireet voivat näkyä syksyllä oraiden alimmilla lehdillä, selvimmät oireet näkyvät keväällä heti lumen sulamisen jälkeen.

Torjunta:
Terve kylvösiemen on tautientorjunnan perusta. Lumihometta voi ehkäistä myös välttämällä yksipuolista viljan- ja nurmikasvien viljelyä, käyttämällä kestäviä lajikkeita sekä välttämällä liian suurta kylvösiemenmäärää, aikaista kylvöä sekä runsasta syystyppilannoitusta. Kemiallisesti lumihometta voi torjua peittauksella tai oraiden syysruiskutuksella.