tilan myynti

Ti, 14.03.2006 1:00

Olemme tehneet sukupolvenvaihdoksen vuonna 1982. Kauppakirjaan merkittiin, että vanhapari jättää itselleen asumisoikeuden yläkerran 2 huoneeseen, yht. 39 neliömetriä. Jatkoimme talon paritaloksi ja vanhapari on asunut yli 20 vuotta alakerran huoneistossa, jonka neliömäärä on 63. Nyt olemme myymässä tilaamme ja vanhapari vaatii, että meidän pitää ostaa tai vuokrata heille asunto. Kysynkin, pitääkö maksaa vuokraa kaksiosta(jonka he haluavat) vai riittääkö neliömääräksi se 39,joka kauppakirjassa mainittiin? Jos vuokrataan kaksio, tuleeko heidän maksaa loput neliöistä?

Vastaus: 

Mielestäni on selkeintä lähteä liikkeelle siitä, mitä on kirjallisesti sovittu. Osana kauppaa on sovittu tietty osa talosta eli yläkerran 2 huonetta, pinta-alaltaan 39 m2, jääväksi myyjien hallintaan. Sittemmin on rakennettu lisää ja poikettu sopimuksesta siinä suhteessa, että te olette sallineet vanhan pariskunnan muuttaa väljempiin tiloihin. Kertomanne perusteella olen olettanut, ettei erillisiä sopimuksia ole jälkikäteen tehty. Näin ollen ei mielestäni ole muutettu alkuperäistä sopimusta, joka oikeuttaa toisen osapuolen tietyn kokoisen ja tasoisen tilan hallintaan ja toisen osapuolen vastaavasti kustannuksellaan velvoittaa sellaisen järjestämään, vaan kyse on enemmänkin siitä, että olette antaneet ns. paremmat etuudet toistaiseksi kuin mitä sopimus edellyttäisi. Tällaisen ylimääräisen "hyvän" vapaaehtoinen tarjoaminen ei kuitenkaan luo mielestäni oikeutettua olettamaa, että tällaisen varsinaisia sopimusehtoja parempien olojen tulisi jatkua, että etuja nauttiva voisi oikeutetusti vaatia jatkossakin sovittua paremman tasoista asumista. Eli alkuperäinen sopimus on se mihin verrataan mitä teidän tulisi heille järjestää. Ei teillä ole velvollisuutta tarjota enempää kuin yläkerran 39 m2.

Mutta vanhalla parilla on kaupassa kuitenkin tietty neuvotteluvaltti: syytinkiläisistähän on kiinni suostuvatko he kauppaan; eihän kiinteistöä voida myydä pakettina, jossa mukana tulevat syytinkiläiset. Eli täytyy neuvotella millä hinnalla/minkälaisin ehdoin he ovat valmiita hyväksymään kaupan eli mitä he edellyttävät saavansa tilalle. Jos sopimusta ei synny, he eivät varmaankaan hyväksy kauppaa, joka ei näin ollen voi toteutua. Kohtuullinen sopimus olisi varmaan kummankin osapuolen näkökulmasta sellainen, että vanhan parin asumistaso olisi vastaavaa tasoa alun perin sovitun kanssa ja toisaalta teidän asumisen järjestämisestä aiheutuvat kustannukset eivät ainakaan merkittävästi kasvaisi. Näin ollen siis kohtuuden näkökulmasta asunnon tulisi olla neliöiltään siellä 39 m2 tietämissä ja tasoltaan sitä luokkaa mitä entinenkin asuminen. Mitään pykälää tai muuta yksioikoista, esim. kohtuudesta lähtevää ohjenuoraa, jonka perusteella viimeinen sana olisi mahdollista sanoa, ei ole. Kun tilakauppa on kiinni vanhan parin suosiollisuudesta, on pakko löytää vaihtoehto, jonka he voivat hyväksyä. Eli mitään rätinkiä, joka velvoittaisi heidät hyväksymään 39 m2:n asunnon tai maksamaan automaattisesti sen ylimeneviltä neliöiltä menevän vuokran, ei ole.

Vastaaja:
Janne Nuutinen, Urjalan Osuuspankki ()

20.03.2006