sika

Hännänpurenta on sikojen tavallisin käytöshäiriö, jolle on olemassa kymmenittäin riskitekijöitä. Mikään riskitekijä ei toisaalta ole niin vahva, että hännänpurenta varmasti puhkeaisi niiden läsnäollessa. Eli kyseessä on monisyy-ongelma ja ratkaisut on haettava tilakohtaisesti . Tonkimistarve on sioilla hyvin voimakas ja jos sialla on tongittavaa (kuivikkeet, purupohja ym) olosuhteissa voi olla suuriakin puutteita ilman, että hännänpurentaa esiintyy. Mitä karumpi ympäristö sian kannalta on, sitä pienemmät häiriöt laukaisevat hännänpurennan.
Yleisimpiä hännänpurennalle altistavia tekijöitä ovat karsinoiden ylitäyttö, kuivikkeiden puute, täysritilälattiat, veden puute ja kaukaloruokinnassa liian ahtaat kaukalot. Myös sikaa vaivaavat taudit, kuten kapi ja yskä, voivat madaltaa häiriökynnystä. Huono ilmanlaatu, veto, lämpötilan vaihtelut ym. voivat altistaa hännänpurennalle. Myös täysin sopimaton rehustus on riskitekijä.
Tuotantovaiheista vieroitus on herkkää aikaa. Imetysvaiheessa porsaiden elinehtoihin kuuluu syöminen yhtaikaa, laskeehan emakko maitoa vain noin 15 sekuntia kerrallaan. Jos vieroituskarsinassa on ruokinta-automaatti, voi hännänpurenta käynnistyä ennen kuin porsaat oppivat syömään vuorollaan automaatista. Riski on suuri, jos karsinassa on porsaita useammasta pahnueesta ( porsaiden sekoittaminen on riskitekijä) , ryhmäkoko on suuri ja karsinassa on täys
ritilälattia. Riskin muodostavat kaikki muutokset l. siirto lihasikalaan, toiseen karsinaan ym. Lihasikalassa karsintavaihe on riskiaikaa. Karsinan arvojärjestys menee sekaisin, kun suurimmat lähtevät teuraaksi ja häiriötilanne voi johtaa hännänpurentaan, vaikka arvojärjestystä haettaessa ei varsinaisesti häntää purrakaan, vaan tappelut käydään " kärsästä kärsään".
Kuivikkeiden käyttö on tavallisesti käyttökelpoisin ja toimivin hännänpurennan ehkäisykeino. Riittävä karsina- ja kaukalotila vähentävät riskiä, samoin vapaa vesi ja riittävä nippamäärä ( esim. 1 nippa/ 10 - 15 porsasta).
Usein häiriökäytöksen aloittaa yksi porsas (tavallisimmin kasvusta jälkeen jäänyt imisä porsas...) ja tilanteen hallitsemiseksi purijan nopea löytäminen ja eristäminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta käyttäytymismalli ei leviäisi muihin. Yleistynyttä hännänpurentaa on vaikeaa lopettaa edes kuivituksella. Purrut hännät kannattta hoitaa penisilliinillä selkärankapaiseiden ehkäisemiseksi (voivat näkyä vasta teurastamolla ja johtavat usein kinkkujen hylkäämiseen).
Eli ongelma on yleinen, mutta kontrollointi voi olla vaikeaa. Jos hännänpurenta on tilalla jatkuva ongelma, lähtisin selvittämään, onko kuivikkeiden käyttö mahdollista, mikä on ala/ sika (nykyisillä teuraspainoilla 0,9 neliötä/ lihasika), saavatko kaikki ruokaa, toimivatko vesinipat, vetoisuus yms. Pig lick -stressikivestäkin saattaa olla hyötyä.

Pirkko Hämeenoja

Vastaaja:
Tuija Huhtamäki (tuija.huhtamaki@suomenrehu.com)

12.11.2000