Ratkaisuja ongelmatilanteisiin
Ripuli
Ripulille altistavat tekijät vieroitusikäisellä porsaalla:
1. Mahalaukku. Porsaan mahalaukun suolahapon eritys (pH:n lasku) on vielä riittämätöntä desinfioimaan kaikki suun kautta tulevat bakteerit. Rehut ovat nykyään niin puhtaita, että niiden mukana ei bakteereja juuri tule, mutta porsas saa niitä suuhunsa kasvuympäristöstään. Huono hygienia lisää luonnollisesti suun kautta tulevien mikrobien määrää.
Riittävän alhainen mahalaukun happamuus on myös edellytys valkuaisen hyvälle sulatukselle. Huonosti sulava valkuainen lisää ripuliriskiä.
2. Ohutsuoli. Ohutsuolessa tapahtuu vieroituksen yhteydessä rehun sulavuutta heikentäviä muutoksia. Suolen tilavuus kasvaa ja suolen pintarakenne muuttuu siten, että rehun sulavuus ja nesteiden imeytyminen heikkenevät.
3. Paksusuoli. Paksusuolessa saattaa rasvahappojen muodostus häiriintyä, mikä huonontaa nesteiden ja suolojen imeytymistä.
4. Porsaan oma vastustuskyky. Vieroituksen yhteydessä eläimen oma vastustuskyky on vielä varsin heikko ja emältä ternimaidossa saatu vastustuskyky on ratkaisevasti vähentynyt. Myös emän maidon sisältämät suolen pinnassa vaikuttavat vasta-aineet loppuvat imetyksen loputtua.
Ripulin jatkuessa eläin voi pahimmillaan kuivua ja kuolla. Sen vuoksi neste- ja suolatasapainosta huolehtiminen on ensiarvoisen tärkeää.
Vieroituksen aikaisen ruokinnanmuutoksen aiheuttamia ongelmia voidaan vähentää:
-
Rajoittamalla kuivan rehun saantia vieroituksen jälkeen n. 30-50 %
-
Käyttämällä siirtymärehuna hyvin sulavaa emakon maidonkorvikkeita sellaisenaan kuivana porsasrehun seassa (50-100 g/1 kilo porsasrehua)
-
Huolehtimalla imetysaikana riittävästä raudan saannista.
-
Aneeminen porsas on altis ripuleille.
Elinvoimaisuutta voidaan parantaa vitamiinikuurilla.
Huolehdi myös emakon riittävästä energiaruokinnasta imetyskaudella.
Ripulitilanteissa ja niiden syiden ehkäisyssä suositellaan:
