Mennyt kasvukausikin tarjosi epämääräisessä järjestyksessä hellettä, kylmyyttä, kuivuutta ja vedenpaisumusta. Vaikka sato oli kokonaisuudessaan kohtuullisen hyvä, laatutappiot erityisesti leipäviljan kohdalla olivat suuret.

Syksyllä koittivat sitten toisenlaiset ongelmat. Viljan hinta jatkoi laskuaan ja EU:n ja Venäjän välinen pakotesota laski maidon hintaa. Maataloushallinto varoitteli ensi syksyn tukimaksujen mahdollisesta myöhästymisestä. Ja kun niiden tukien taustalla oleva säännöstökin vielä tätä kirjoitettaessa on osin auki, ei pitävää pohjaa tunnu olevan oikein missään. Välillä puhutaan turvemaiden kyntökiellosta, välillä pysyvien nurmien käsitteestä. Ja tietysti se Itämerikin pitäisi pelastaa.

Maatalouskaupan ja maatalouden panosteollisuuden edustajien lausunnot tulevan vuoden näkymistä ovat hyvin varovaiset. Viljan hinta ei ole vieläkään noussut, sianlihan tuotanto vähenee, kuluttajien ostokäyttäytyminen on muuttunut varovaisemmaksi jne. Näissä oloissa onkin aika helppoa olla pessimisti.

Olen itse ollut jo yli 30 vuotta näköalapaikalla maatalouteen niin teollisuuden, kaupan kuin viljelynkin näkökulmasta. Monenlaisia sato- ja katovuosia on nähty ja monenlaiset organisaatiouudistukset ovat heitelleet ihmisiä sinne tänne. Jotkut asiat kuitenkin pysyvät. Jo ensimmäisessä Mooseksen kirjassa sanotaan: ”Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylvö eikä korjuu, ei vilu eikä helle…” Ja tuo maa sekä ihmisten ruoan tarve näyttäisivät edelleen pysyvän!

Olin mukana syksyn molemmissa maatalousnäyttelyissä, Jyväskylän KoneAgriassa ja Tampereen Konemessuilla. Kun siellä keskusteli viljelijöiden kanssa, nuo alussa mainitsemani ongelmat tulivat tietysti esille. Tiukentunut talous pakottaa harkitsemaan kaikkia investointeja entistäkin tarkemmin. Mukava oli kuitenkin havaita, että tuotannon kehittämistä suunniteltiin – konehankintoja, peltoalan lisäämistä, eläinmäärän kasvattamista. Kaipa viljelijän ammatin valinneiden perusominaisuuksiin kuuluu vahva usko tulevaisuuteen. Sehän näkyy jo siinäkin, että kevätkylvöt tehdään aina, vaikka sää- ja hintariskit ovat olemassa.

Joulukuu on jo pitkällä ja kohta on aika tehdä uuden vuoden lupauksia. Luvataan itsellemme ja toisillemme ajatella edes yksi positiivinen ajatus Suomen maatalouden lähitulevaisuudesta, joko valtakunnallisesti tai omalla kohdallamme. Se auttaa jaksamaan ja vähentää mielen happamuutta. Pellolla samaan asiaan auttaa tietysti kalkitus.