Jorma Lähetkangas
27.01.15

Kotimaisuus – vahvuus vai rasite?

Kotimaisuuden tukeminen ei tarkoita aina sitä, että sinun pitää ostaa pelkästään kotimaista.
Auttaa jo paljon, jos et ainakaan hauku tai mustamaalaa suomalaista tuotetta. Riittävä teko voi siis olla tässä jälkimmäisessä tapauksessa, että siinä jonkinlaisessa kiihkon vallassa tuet kotimaisuutta parhaiten pistämällä turpasi kiinni!

Pari viikkoa sitten ajellessamme ympäri Puolaa mietiskelin, että kyllä Suomessa ja Suomen maaseudulla onkin vain asiat hyvin. Toki Puolassakin riittää omaa vahvaa aluetta, mutta enimmäkseen siellä näkyi vain hyvin pieniä ja vaatimattomia tiluksia vanhoine ja rappeutuneine rakennuksineen, jossa suora kulma etsi toistaan. Tuollaisilla tiluksilla oli usein joku peltotilkku sekä muutamapäinen karja kasvatettavanaan. Ei Suomessa tuollaisia enää ole ollut vuosikymmeniin! Eläinsuojia katsellessa tuli väkisin myös mieleen, että paljon puhutun Oikeutta Eläimille -järjestönkin kannattaisi käydä noilla ulkomaisilla tiloilla kuvaamassa. Epäilisin, että karut olosuhteet voisi kuvata ihan millä tyylillä vaan, niin väkisinkin huomattaisiin, että kylläpäs siellä suomalaisilla maatiloilla niitä eläimiä hyvin hoidetaankin.

Hyvistä olosuhteistamme huolimatta me suomalaiset maaseudun ihmiset tuppaamme olla kovin katkeria ja kovia valittamaan monesta eri asiasta. Joku viisas on joskus sanonut, että ”Suomalaiset ovat ainoa kansa, jotka ovat valmiita maksamaan 50 € siitä, että naapuri kärsii 100 €.” Tuo pitää huolestuttavan paljon paikkaansa. Nytkin kun lueskelee esim. maatalousaiheisia nettikeskusteluja, niin valitettavan useasti niissä tapellaan ja haukutaan toinen toisiamme ihan pienistäkin asioista. Joku tuottaa maitoa väärään paikkaan, joku ajaa vääränmerkkisillä koneilla, joku saa enemmän tukea kuin toinen, joku ostaa tavaransa väärästä kaupasta...jne.

On selvää, että aina pitää olla väittelyitä ja myös kriittisiä mielipiteitä. Kritiikki ja nimenomaan rakentava sellainen kehittää entisestään ja se pitää kaikkien kestää ottaa vastaan. Tämä asia on sellainen, jota pitää ilman muuta muistaa korostaa, sillä asiallisesta kritiikistä ei saa suuttua tai provosoitua! Turhan usein nämä jutut kuitenkin karkaavat liian pitkälle. Varsinainen asiasisältö unohtuu ja keskitytäänkin enemmän vain haukkumaan ja ärsyttämään. Käy siis jopa oikeasti niin, että olemme itse valmiita kärsimään, jos tiedämme toisen kärsivän enemmän. Tunteen ja väittelyn palossa on kokonaan unohtunut kokonaiskuva ja -etu yhteisestä suomalaisesta maaseudusta ja sen pärjäämisestä.

Yksi mieleenpainuvimmista esimerkeistä tällaisesta tapahtui kerran messuilla. Suomalainen maanviljelijä kulki ylpeänä t-paidassaan, jossa luki ”Minä juon vain suomalaista maitoa.” Sitten tämä samainen kaveri tuli kotimaisten tavarantoimittajien messuosastolle ja alkoi kovaan ääneen haukkua ja huutaa ”Minähän en suomalaisia maatalouskoneita ikinä osta. Ne ovat keskeneräisiä ja heikkolaatuista paskaa!” Taisipa siinä muutama vahva voimasanakin olla vielä asiaa tukemassa. Tuon mielipiteen taustalla on varmasti ne vanhat virheet, joita suomalainen maatalouskoneteollisuus on joskus tehnyt. Tuote on päästetty kentälle liian aikaisin. Tohdin kuitenkin väittää, että tämän päivän suomalainen maatalouskoneteollisuus on kokenut vähintään yhtä suuren rakennemuutoksen kuin suomalainen maatalous yleensä.

Suurin osa merkittävistä suomalaisista maatalouskonemerkeistä ovat jo nyt kansainvälisiä ja heidän strategiassaan nimenomaan kansainvälinen kasvu on ykkösasia. Ilman kovaa laatua ja vahvaa koneiden testaamista kansainvälisyydestä on edes turha haaveilla. Aina löytyy joku halvempi vaihtoehto, joten meidän on myytävä tuotteemme muulla kuin hinnalla. Näin ollen noihin heikkolaatuisiin ja keskeneräisiin tuotteisiin ei yksinkertaisesti ole enää yhdelläkään kansainvälisellä yrityksellä varaa. Totta kai tarvitsemme silti myös ulkolaisiakin koneita Suomeen ja niille varmasti löytyvät omat perusteet, miksi niitä pitää ostaa. Joillekin ne vaan yksinkertaisesti voivat sopia tilanteeseen paremmin kuin suomalaiset vaihtoehdot. En kuitenkaan voi ymmärtää, miksi se silti edellyttäisi sen kotimaisen vaihtoehdon haukkumista. Varsinkin, kun samaan aikaan haukkuja yrittää olla esim. sen suomalaisen maidon puolestapuhuja. Vastaavia esimerkkejä löytyy valitettavan paljon. Ei pelkästään maatalouskoneteollisuudesta vaan esimerkiksi myös maatalousrakentamisesta.

On kyllä erittäin hyvä, että kotimaisista elintarvikkeista ja niiden ostamisesta pidetään paljon ääntä. Silti moni kotimaisen ruuan puolestapuhuja unohtaa valitettavan usein, että tuo kotimaisuus on arvokas asia muuallakin kuin ruuassa. Kotimaisuus luo työpaikkoja Suomeen ja helpottaa jo sitäkin kautta kaikkia suomalaisia. En halua alkaa miksikään saarnaajaksi, mutta jos nyt tämänkin jutun perusteella jokainen lukija edes hetken miettisi, millä kaikilla tavoin kotimaisuutta voi suosia. Kotimaisuuden tukeminen ei tarkoita aina sitä, että sinun pitää ostaa pelkästään kotimaista. Auttaa jo paljon, jos et ainakaan hauku tai mustamaalaa suomalaista tuotetta. Riittävä teko voi siis olla tässä jälkimmäisessä tapauksessa, että siinä jonkinlaisessa kiihkon vallassa tuet kotimaisuutta parhaiten pistämällä turpasi kiinni!

Pidetään ne 50 € taskussa eikä annetta naapureiden kärsiä. Ostetaan tuolla rahalla mieluummin sitten vaikka lähiruokaa. Vain yhteistyöllä ja yhteen hiileen puhaltamalla koko suomalainen maaseutu voi entistä paremmin myös tulevaisuudessa. Kotimaisuus on vahvuus, pidetään siitä huoli!

Kommentit

Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja