Vanhan ja paikkaansa pitävän sanonnan mukaan vuodet eivät ole keskenään veljeksiä. Näin varmasti on myös tänä vuonna. Maaliskuussa harmaantuvia kynnöksiä katsellessaan voi kuitenkin todeta, että tämän ja viime vuoden keväät ovat vähintäänkin velipuolia. Routaa ei koko talvena ole etelässä ollut missään 20 cm enempää ja sänkipellot ovat pysyneet talven lähes roudattomina. Ensimmäiset varhaisperunat istutettiin Rymättylässä jo helmikuun lopulla, mikä on poikkeuksellinen aikaisin.

Sokerijuurikkaan kylvöt aloitettiin viime vuonna 28.3. Ennätyksellisen varhain sekin, kun varsinainen kylvösesonki sijoittui pääsiäisen ja vapun väliselle ajalle 20.4. – 1.5. Pitkästä kasvukaudesta hyötyvänä kasvina juurikas tuottikin sokerisadossa mitattuna ennätyksellisen sadon. Optimaalisin kylvöaika sijoittui tuolloin pääsiäisen pyhille. Sitä aikaisemmat kylvöt kärsivät paikoitellen pakkasvaurioista ja itäminen oli kylmässä maassa todella hidasta. Turha kiirehtiminen tuskin kannattaa tänäkään vuonna, vaikka savisilla mailla parhaaseen kevätkosteuteen kylväminen voi pientä riskinottoa vaatiakin.

Juurikkaan osalta kylvöt alkavat tänä vuonna epävarmoissa tunnelmissa. Sokerin markkinahintojen romahdettua myös juurikkaan hintaan tuli 25 % pudotus, joka koskee ainoastaan tulevaa kasvukautta. Poikkeuksellisen suuresta laskusta ei ole kyse, jos sitä verrataan esimerkiksi viljojen hintakehitykseen parin viime vuoden aikana. Pudotus on kuitenkin suoraan pois viljelijälle jäävästä katteesta ja lopulliset vaikutukset viljelyhalukkuuteen selvinnevät lähipäivien aikana. Itse arvelen juurikkaan kylvöalan olevan tänä vuonna 12000 – 12500 hehtaaria, mikä riittäisi 40 tn keskisadolla hyvin maakiintiön täyttymiseen. Sokerin markkinahintojen romahtamisessa pohja lienee jo saavutettu ja toivottavasti hintakehitys 2016 mennessä mahdollistaisi myös tuottajahintojen nousun. Juurikkaan viljelyssä on ollut viime vuosina meneillään merkittävä sukupolven vaihtuminen ja uusia viljelijöitä tarvitaan jatkossakin täyttämään viljelystä luopuvien jättämää aukkoa.

Tukiuudistuksen vaikutuksia juurikkaan viljelyyn

Laskevien tuottajahintojen lisäksi harmaita hiuksia viljelijöille on aiheuttanut tukiuudistus, jonka alustavien tietojen mukaan piti yksinkertaistaa pinta-alatukiin liittyvää byrokratiaa. Mikä sitten on loppujen lopuksi yksinkertaistunut? Se ei ole itselleni vielä selvinnyt, eivätkä Mavin satojen sivujen mittaiset ohjeistuksetkaan ole toistaiseksi selvyyttä asiaan tuoneet. Tilatuki on pilkottu perustueksi, viherryttämistueksi ja nuoren viljelijän tueksi, joista yhteenlaskettuna tulee suunnilleen saman verran kuin aikaisemmin pelkästä tilatuesta. Luonnonhaittakorvauksella ja ympäristökorvauksella tulee tästä eteenpäin olemaan yksi ja ainoa lohkokohtainen tukikelpoisuus, mikä on kieltämättä parannus entiseen verrattuna. Ympäristökorvauksen osalta perustuen taso puolittuu , vaikka eri toimenpiteitä valitsemalla ainakin kasvinviljelytila pääsee samaan tukitasoon kuin ennenkin. Kotieläinpuolella leikkaus on suurempi ja tiukempien lannoitusrajojen takia useat kotieläintilat eivät ympäristökorvaukseen tule sitoutumaan.

Sokerijuurikkaan tukitasoihin ei ole tulossa suuria muutoksia. Kansallisena tukena maksetaan edelleen 350 €/ha. Lisäksi juurikas tulee saamaan EU:n maksamaa Peltokasvipalkkiota, joka on suuruudeltaan vuodesta riippuen maksimissaan 70 €/ha. Ympäristökorvauksen osalta juurikkaalle sopivia toimenpiteitä ovat Lietelannan sijoittaminen peltoon ja Ravinteiden ja orgaanisten aineiden kierrättäminen. Molemmat toimenpiteet ovat lohkokohtaisia ja tukitaso on kummallakin 40 €/ha. Juurikas hyötyy merkittävästi orgaanisesta lannoituksesta ja huippusatoja on kasvukunnoltaan hyvillä lohkoilla saatu jopa pelkällä karjanlannan käytöllä. Ravinteiden maksimikäyttömääriin ei juurikkaalla ole tulossa suuria muutoksia. Huomionarvoista on sekin, että arveluttavan korkeassa fosforiluokassa on tästä vuodesta lähtien mahdollista käyttää 5 kg/ha nestemäistä starttifosforia kylvön yhteydessä. Kyseisellä menetelmällä juurikassatoa on mahdollista parantaa useita tonneja hehtaaria kohden ja hyöty on suuri nimenomaan korkean fosforiluokan lohkoilla.

Merkittävimpiä (ainoita) ilonaiheita uudessa ympäristökorvauksessa on saneerauskasvien (öljyretikka, valkosinappi tai samettikukka) viljely yhtenä toimenpiteenä ja sille maksettava korkea tukitaso. Normaalien hehtaaritukien päälle saneerauskasville maksetaan ympäristötuen toimenpidelisää 300 €/ha. Korotettua tukea maksetaan, mikäli tilalla tuotetaan perunaa, sokerijuurikasta tai avomaan puutarhakasveja. Tukitasoa suurempi hyöty on mielestäni maan rakenteen paraneminen ja juurikaslohkoja vaivaavan ankeroisen väheneminen. Pellon kasvukunnon parantaminen taloudellisesti huonoina vuosina on sijoitus, joka maksaa itsensä aina takaisin. Myös katetta saneerauskasvin viljelystä jää helposti enemmän kuin esim. 4 tn/ha rehuviljasadosta ja tuntipalkkakin on rehuviljaan nähden moninkertainen.

Tukiuudistuksesta ja muista haasteista huolimatta peltotöihin alkaa ainakin itselläni tehdä jo mieli ja kaluston huolto onkin ollut käynnissä jo viikon ajan. Perinteisesti satotoiveet ovat korkeimmillaan juuri kylvöhetken koittaessa ja niin on tänäkin vuonna. Välillä on joutunut syystä tai toisesta pettymään, mutta hyviäkin vuosia mukaan on mahtunut. Sokerijuurikkaan osalta kaksi edellistä vuotta ovat olleet erinomaisia, enkä epäile lainkaan, etteikö parempiakin vuosia olisi vielä tulossa, mikäli viljelyhalukkuutta vain löytyy.

Hyvää tulevaa kasvukautta!