Olet täällä

Maatalous 2.0

Yritystoiminnassa tavoitellaan yleisesti 10-15 % tuottoa sijoitetulle pääomalle. Yksinkertaistettuna tämä tarkoittaa sitä, että investointien pitää maksaa itsensä 6-10 vuoden takaisinmaksuajalla. Alle 10 % sijoitetun pääoman tuottoa pidetään hyväksyttävänä vain erittäin pitkäkestoisille, vakaan tuoton ja matalan riskin investoinneille, kuten energialaitoksille ja infrastruktuurihankkeille.

Isojen maatalousinvestointien takaisinmaksuaika jää varsin avokätisestä investointituesta huolimatta harvoin alle 15 vuoteen. Ilman tukia takaisinmaksuajat olisivat yleisesti yli 20 vuotta ja monissa tapauksissa investoinnin kohde olisi ajettu loppuun ennen kuin se olisi kokonaan maksettu. Käytännössä investointituet eivät ole juurikaan vaikuttaneet takaisinmaksuaikaan, investoinneista on vain tullut entistä kalliimpia suhteessa niistä saatavaan tuottoon.

Mitä suurempi on investoinnin riski, sitä lyhyemmässä ajassa sen pitää maksaa itsensä takaisin. Maataloudesta on vaivihkaa kehittynyt korkean riskin toimiala, jossa markkina-, sää-, hygienia-, politiikka- ja henkilöriskit yhdistyvät suureen pääomatarpeeseen ja heikkoon markkina-asemaan. Aiempaa riskialttiimmassa toimintaympäristössä ajatus ”aina ennenkin on selvitty” ei valitettavasti päde, sillä edessä oleva maailma on olennaisesti erilainen kuin ”ennen”.

Jotta maatalous voisi edelleen kehittyä, yrittäjät menestyä, teollisuus saisi raaka-aineensa ja kuluttaja arvostamaansa suomalaista ruokaa, ajatukset ja toiminta pitää päivittää nykyaikaan. Suomeen tarvitaan Maatalous 2.0, joka tarkoittaa markkinalähtöistä ajattelua, parempaa tuotannon ja liikkeenjohdon osaamista sekä paljon nykyistä kustannustehokkaampia investointeja. Se tarkoittaa myös heikosti kannattavista investoinneista luopumista, huonosti kannattavan tuotannon vähentämistä ja tappiollisen toiminnan lopettamista sekä laajempaa tilojen välistä yhteistyötä ja järkevää työnjakoa.

Maatalous 2.0 tarkoittaa myös vastuun ottamista omista päätöksistä ja samalla vaativampaa ja ammattimaisempaa suhtautumista liikekumppaneihin ja sidosryhmiin päin. Kun maatalous muuttuu, myös tavarantoimittajien, asiakkaiden ja sidosryhmien pitää muuttaa toimintaansa. Maatalous ei kestä ylihintaista rakentamista, huonosti tuottavaa teknologiaa, tehotonta kauppaa, osaamatonta neuvontaa eikä kilpailukyvytöntä teollisuutta.

Maatalouden vanha käyttöjärjestelmä on loppuun ajettu ja liian riskialtis. Päivitys on välttämätön ja se pitää tehdä viipymättä, sillä lykkäämiselle ei ole ensimmäistäkään hyväksyttävää syytä.

Kommentit