Olet täällä

Matkakohteena Etelä-Afrikka

Perjantaina iltasella kokoonnuimme Helsinki-Vantaan -lentoasemalle, siirryimme Turkis Airlinesin koneeseen ja suuntasimme Istanbulin koneenvaihdon kautta kohti Johannesburgia. Lentomatkan aikana oli hyvää ruokaa tarjolla useaan otteeseen. En yhtään ihmettele miksi Turkish Airlines on luokiteltu parina vuonna peräkkäin maailman parhaaksi lentoyhtiöksi. Matka sujui mukavasti syöden ja nukkuen. Meno oli tasaista, vaikuttikohan se että kartalta katsoen mentiin koko ajan lähes kohtisuoraan alamäkeen. Eikä kelloakaan tarvinnut käännellä, sillä olemme samalla aikavyöhykkeellä Suomessa ja Etelä-Afrikassa.

Johannesburgin lento-asemalla oli meitä vastassa paikallisoppaamme Eugene. Eugene kertoi olevansa maatalousmatkailuun erikoistunut opas. Runsaan kolmen tunnin ajomatkalla kohti ensimmäistä kohdettamme, Mabula Gamea Eugene kertoi monipuolisesti Etelä-Afrikan oloista. Maa on pinta-alaltaan kolme kertaa Suomen kokoinen, 55 miljoonan asukkaan valtio, jossa on virallisia kieliä 12. Asukkaista 12 % puhuu äidinkielenään englantia, ja sillä tulee hyvin lähes kaikkialla toimeen. Kylmimmillään lämpötila maassa laskee +6 asteeseen, eikä lunta ole kuin aivan korkeimmilla vuorilla ja niilläkin vain muutaman päivän ajan vuodessa.

Liikenteessä näyttää olevan pääosin samoja automerkkejä kuin Euroopassa. Autot kuitenkin valmistetaan pääosin paikallisissa tehtaissa, joita kaikilla johtavilla automerkeillä täällä on. Maassa on laki, joka suosii verotuksellisesti kalustoa, jossa on vähintään 30 % täkäläistä tuotantoa.

Liikennekulttuuri on rennohkoa, mikä näkyy valitettavasti myös kolaritilastoissa. Niistä selviää yli 10.000 henkilön kuolevan liikenteissä vuosittain. Suurin syy kuulemma on se, että sekä kännipäissään kuljeskelu on yleistä sekä jalankulkijoilla että autoilijoilla. Eugene kertoi myös tutkimuksesta, jonka mukaan tummaihoisilla on heikompi etäisyyden hahmottamiskyky kuin valkoisilla. Tämä johtuu siitä, että konttaamisvaihetta ei tummaihoisilla lapsilla ole ennen ollut, koska sen vaiheen ajan tummaihoisten lapset ovat kulkeneet ”kantorepuissa” äitiensä selässä. Tiedä sitten tuon tarinan todenperäisyyttä, sillä pikkuisen rasistisilta Eugenen mielipiteet vaikuttivat myös silloin kun hän kertoi naapurimaissa tapahtuneista maareformeista, joiden seurana maataloustuotanto on romahtanut. Mustat kun Eugenen mukaan tyytyvät siihen että omalla perheellä riittää ruoka eivätkä panosta sen enempää tuotantoon.

Rahayksikkö maassa on Rand, joita saa eurolla noin 16. Hintataso on edullinen. Tärkein vertailutuotteemme, olut maksaa kaupassa meikäläisittäin vajaan euron.

Energia tuotetaan pääasiasiassa hiilivoimaloissa. Ydinvoimaloita on yksi, jonkin verran vesivoimaloita ja tällä hetkellä panostetaan uusiutuvaan energiaan.

Matkan varrella ikkunoista näkyi pääasiassa savannia, jota käytetään laidunmaana. Alueilla, joilla vesi ei ollut kovin voimakkaasti rajoittava kasvutekijä, näkyi maissia, soijaa, sokerijuurikasta ja perunaa. Maissi eteen näyttää tehtävän kehitystyötä, sillä parissakin kohtaa oli DuPontin Pioneer kyltein varustettuja, mittavia maissiviljelmiä ja koeruutuja. Vettä sataa keskimäärin 460 mm vuodessa, mikä on kasvustojen kannalta liian vähän. Kastelu on viljelyalueilla yleistä. Vaihtelut sadannassa ovat suuria ja maassa onkin alueita, joilla ei ole satanut vuosiin.

Kotieläintuotannossa on noin 14 miljoonaa lihanautaa, 20 miljoonaa lammasta ja noin 200 miljoonaa siivekästä teurastetaan vuosittain. Sikataloudesta Etelä-Afrikkalaiset eivät juurikaan perusta, koska heidän mielestään sika on vastenmielinen eläin uskonnosta riippumatta.

Ryhmä lähdössä safarilleSaavuttuamme Mabulaan oli ohjelmassa pikainen majoittuminen, kuppi kahvia, nousu maastoautoihin ja lähtö ensimmäiselle safarillemme. Mabula on intialaislähtöisen henkilön omistama, noin 12 000 hehtaarin villieläinpuisto, missä ”kotieläiminä” on edustettuna lähes kaikki Afrikan luonnossa elävät lajit. Puisto on avoinna ympäri vuoden, ja jeeppimme kuljettajan mukaan erillisiä sesonkiaikoja ei ole vaan heillä on täysi meno päällä aina. Eläimien ruokinta perustuu pääosin luontoon, eli savanniheinää, puiden lehtiä ym. Joskus alueelle tuodaan lisäravinteeksi heinää. Lihansyöjille tuodaan tarvittaessa (jos joku laji rupeaa loppumaan) täydentävää eläinkantaa. Vesipisteitä on puistoon rakennettu muutama.

Eläinten terveydestä pidetään huolta, niitä lääkitään ja isommilla eläimillä on myös tarpeen tullen myös nukutusnuolet käytössä.

Alueella on sarvikuonoja (lukumäärää ei kerrottu salametsästäjien pelossa), leopardeja 7, seeproja yli 100, kirahveja n. 70, norsuja 8 ja lukematon määrä muita Afrikan luontoon kuuluvia eläimiä. Nähtiinpä siellä melamiinikin, joka täällä ei ole keittiön kaapin rakennusaine vaan parikymmensenttinen mato. Laitanpa liitteeksi muutamia kuvaamiani eläimiä ilman sen suurempia selityksiä (johtuu siitä, että kaikkia en tunnistanut eikä kielitaito riitä asian tarkempaan selvittelyyn).

Safarin jälkeen illallinen sekä uni maistuivat.

Sunnuntaiaamuna kello 5 koputteli piccolo-poika ovelle ja herätteli päivän kokemuksiin. Kahvikupillisen jälkeen lähdimme aamusafarille katsastamaan norsut, leopardit ja muut aamuvirkut savannin eläimet. Safarin jälkeen oli myöhästytetty aamupala ja leppoisa päivä kanssamatkustajien kanssa seurustellen. Illalla sitten edessä on kolmas safari jolloin katsastetaan puhvelit ja auringonlasku savannilla. Ehkä sieltä tähtitaivaalta löytyy se etelän ristikin.

Matka on käynnistynyt mukavissa merkeissä, ruoka on hyvää, sitä on ollut tarjolla liikaakin ja matkaseura havaittu erinomaiseksi. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Tulen näillä sivuilla kertomaan lähipäivinä matkan edistymisestä jos vain pää ja yhteydet hiukankin pelittää.

Partner: 

Kommentit